Hyvä paha kaivos Kaivosteollisuuden syvästi kutsumuksekseen tunteva Lappeenrannan teknillisen yliopiston kasvatti ottaa kantaa Suomen kaivosteollisuuden kehitykseen.

Kaivoslaki

Suomen kaivoslaki on kerännyt paljon huomiota niin sanotusti aidan molemmilta puolilta. Toisaalta kaivosyhtiöt ovat valittaneet Suomen vanhentuneen kaivoslain vaikeuttavan toimintaa. Lupaprosessien hitaus ja avun puute ovat osaltaan kipupisteitä. Viime vuonna uusittu kaivoslaki (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110621) on saanut mediassa paljon kritiikkiä yhteiskunnallisilta vaikuttajilta, koska sen katsotaan riistävän maanomistajia. Riistävän juurikin siksi, että kuka tahansa malmin löytänyt voi myös malmin hyödyntää kyseisen maanomistajan tiluksilla. Tuosta varsinaisesta laista ei mielestäni saa kovinkaan paljon irti, mitä tulee maanomistajan riistämiseen, mutta mietitäänpäs tätä ihan vain maalaisjärjellä ja hitusella tietoa.

Jotta kaivoksen perustaminen olisi taloudellisesti kannattavaa, tulisi malmin riittää useiksi kymmeniksi vuosiksi. Esimerkiksi Pyhäsalmen kuparikaivos on perustettu 1962 ja sen odotetaan sulkeutuvan tällä vuosikymmenellä, 2018. Kaivos täytti siis tänä vuonna 50 vuotta. Kaivostahan ei vain perusteta, vaan sitä edeltää useiden vuosien ellei jopa vuosikymmenten malminetsintä ja esiintymän kartoitus sekä tietysti itse rakennustyöt. Sulkemisen yhteydessä puolestaan tulevat eteen kaivoksen täyttö ja maisemointi. Kokonaisuudessaan päästään lähes vuosisataan, jonka yksi kaivosprojekti voi ottaa. Etsintä ja esiintymän kartoitus vaativat pääomaa (= rahaa), kaivoksen investointi- ja käyttökustannuksista puhumattakaan. Kyseessä ei siis ole mikään pieni proggis, eikä yksikään nykyinen kaivosyhtiö aloita kaivostoimintaa kevyin perustein, koska se nyt vaan olisi huonoa bisnestä.

Medimyllytys maanomistajien oikeuksista antaa mielestäni sen kuvan, että Suomeen on nyt rynnimässä sata eri kaivosyhtiötä, jotka ottavat tavallisilta suomalaisilta heidän maansa pois. Jos meillä todellisuudessa on niinkin paljon hyödynnettävissä olevia malmiesiintymiä, että jokainen suomalainen maanomistaja joutuu luopumaan tontistaan, niin olemme varmaan sitten maailman rikkain maa.

Ymmärrän täysin, että vuosikymmenien tai jopa -satojen sukutiluksia ei haluta pakkolunastettavan. Kodilla on aina tunnearvoa myös mahdollisen taloudellisen toimeentulon lisäksi. Eikö jokainen tapaus tulisi käsitellä erikseen? Onko maanomistaja halukas myymään ja mihin hintaan? Tai voitaisiinko osapuolien kesken päästä johonkin muuhun ratkaisuun? Miksi tämän ohjaamiseen tarvitaan lain kirjain tai ylipäänsä Suomen valtiota?

Jään mielenkiinnolla odottamaan jonkinlaista ennakkotapausta uuden kaivoslain soveltamisesta maanomistajien oikeuksiin. Koskaan ei tiedä, jos ei kokeile.

About The Author

Kaivosteollisuuden syvästi kutsumuksekseen tunteva Lappeenrannan teknillisen yliopiston kasvatti ottaa kantaa Suomen kaivosteollisuuden kehitykseen. Blogissa esitetyt mielipiteet ovat puhtaasti henkilökohtaisia, eivätkä edusta millään lailla kirjoittajan kasvattiyliopiston näkemyksiä

Leave A Response