Hyvä paha kaivos Kaivosteollisuuden syvästi kutsumuksekseen tunteva Lappeenrannan teknillisen yliopiston kasvatti ottaa kantaa Suomen kaivosteollisuuden kehitykseen.

Vaan kuka onkaan se median uusi lempilapsi? No sehän on ystävämme Talvivaara. Sulfaattipäästöt, uraanilupa, rikkivetykuolemantapaus. Talvivaara on tarjonnut medialle myllytettävää viimeisen vuoden aikana siinä määrin, että sen sietäisi jo saada rojalteja.

Ja niistä sulfaattipäästöistä se kaikki alkoi:

http://www.tekniikkatalous.fi/energia/ymparisto/talvivaaralla+ymparistolupaongelma+sulfaatti+ja+natriumpaastot+moninkertaiset+sovitusta/a690308

Pidän erityisesti tästä Tekniikka&Talouden kirjoituksesta, koska siinä asia esitetään, niin kuin se todellisuudessa on: Talvivaaran ympäristöluvassa ei ole määrätty raja-arvoja sulfaattipäästöille. Useimmissa otsikoissa on annettu ymmärtää, että Talvivaara on rikkonut ympäristölupansa ehtoja ja ylittänyt päästöarvoja. Näinhän ei ole. Tietenkään se ei tee merkittävistä sulfaattipäästöistä yhtään vähäpätöisempää asiaa, mutta medialla on suuri merkitys ja siksi toivoisinkin, että faktat edes esitettäisiin oikein. Kaikki päästöt vesistöihin tulisi minimoida myös kaivostoiminnan yhteydessä. Tämä on kuitenkin teknisesti hyvin haasteellista eikä kilpailukykyisiä tekniikoita välttämättä vielä ole. Tässä riittää työsarkaa tutkimuskeskuksille ja yliopistoille! Saostus, ioninvaihto, koagulaatio, flokkulaatio, suodatus, sähköpurkaustekniikat, …

Vettä myllyyn lisäsi mielestäni äärimmäisen mielenkiintoinen Talvivaaran uraanilupa. Uraanin rikastus missä tahansa epäilemättä herättäisi tunteita mediassa samoin kuin tavallisissa kansalaisissa, mutta eritoten silloin, kun hakijana on Talvivaara, joka “ei muutenkaan ole hoitanut asioitaan kunnolla”. Jälleen kerran kalabaliikki asian ympärillä oli aika merkittävä, ohessa esimerkki:

http://yle.fi/uutiset/hallitukselta_uraanilupa_talvivaaralle/5067502

Kyseinen uraanihan on jo itsessään olemassa Talvivaaran prosessissa ja tässä luvassa olikin kyse sivutuotteen hyötykäytöstä. Lupaa erikseen louhittavien malmien uraanin talteenottoonhan Talvivaara ei hakemuksestaan huolimatta saanut. Ilman talteenottoa uraani päätyy Harjavaltaan Norilsk Nickelille, jossa Talvivaaran tuottama nikkelirikaste käytetään, tai epäilemättä ympäristön kannalta huonoin vaihtoehto, prosessissa syntyvän kipsijätteen joukkoon. Kiinteiden kaivosjätteiden käsittely on kaivosteollisuudessa yleisesti ottaen vielä aikalailla lapsen kengissä (verrattuna neste- ja kaasupäästöjen hallintaan), mutta siihen toivottavasti tulee muutos seuraavien vuosikymmenien kuluessa.

Viimeisimpänä tapahtunut kuolemantapaus Talvivaarassa oli erittäin surullinen. Eihän kenenkään koskaan ole tarkoitus työssään kuolla, mutta joskus niin käy. Kaivoksia sortuu, laitteita räjähtää ja joku voi jopa kuolla huoltoseisokin aikana. Tapauksesta luonnollisesti uutisoitiin paljonkin, seuraavassa vain muutama esimerkki:

http://www.taloussanomat.fi/yritykset/2012/04/12/kainuun-sanomat-kuollut-tyontekija-altistui-rikkivedylle-talvivaarassa/201227261/12

http://www.tekniikkatalous.fi/metalli/ks+talvivaara+ei+tehnyt+korjauksia+ajoissa++tyontekija+tukehtui/a799112

Omiin silmiini osui erityisesti Taloussanomien “Työnantaja Talvivaara Sotkamo ei ollut huolehtinut siitä, että työntekijällä olisi suojavarustusta mukanaan.” sekä Tekniikka&Talouden “Operaattorin työnantaja ei ollut huolehtinut, että kenttäoperaattorilla on suojavarusteet mukanaan näytteenottokierroksensa aikana.”. Talvivaaran prosessissa käytetään rikkivetyä, ja suojavarusteet ovat aivan ehdoton asia toimittaessa alueella, jossa voi esiintyä vaarallisia pitoisuuksia tätä kaasua. Työnantajan velvollisuus on tarjota työntekijälle suojavarusteet, mutta jokainen on kuitenkin loppukädessä itse vastuussa niiden käytöstä. Työntekijöiden tulisi olla ammattilaisia, jotka ottavat nämä riskit hyvin vakavasti. Samoin heidän työnantajansa. Koska en ollut paikalla, en voi tietää, johtuiko kuolemantapaus työntekijän omasta välinpitämättömyydestä suojavarustusta kohtaan, vaiko työnantajan laiminlyönnistä, mutta mielestäni on väärin suorittaa kansallinen oikeusmurha kaivosyhtiötä kohtaan vain, jotta päivälehdet saisivat revittyä siitä otsikoita.

Kaikki mainitut ovat osaltaan lisänneet vastarintaa Talvivaaraa ja, surullista kyllä, koko Suomen kehittyvää kaivosteollisuutta kohtaan. Onko yhteiskunta todellakin niin ehdoton: tehkää täysin turvallisesti ja ympäristöystävällisesti tai ette tee ollenkaan. Kaivosteollisuus ja metallien hyödyntäminen on kuitenkin yksi länsimaisen hyvinvointimme peruspilareista. Olikohan paperiteollisuudella aikanaan helpompaa?

About The Author

Kaivosteollisuuden syvästi kutsumuksekseen tunteva Lappeenrannan teknillisen yliopiston kasvatti ottaa kantaa Suomen kaivosteollisuuden kehitykseen. Blogissa esitetyt mielipiteet ovat puhtaasti henkilökohtaisia, eivätkä edusta millään lailla kirjoittajan kasvattiyliopiston näkemyksiä

2 Comments

  1. Noora 4.9.2012 at 11:49

    Hyvää pohdintaa! Tähän olisi paljonkin sanottavaa kuviot tietävänä, mutta pitänee jättää väliin näin julkisesti, ettei mene Norilskin piikkiin lausunto, koska kaikenmaailman hörhöt googlailee kirjotuksia:) Mutta minun mielestäni yleisestihän asia menee niin, että media ja “tavalliset kansalaiset” tietää asioista liian vähän ja siten asiat vääristyy ja aiheuttaa turhaa hysteriaa ja spekulointia. Tieto ei tässä kohtaa lisää tuskaa vaan helpottaa:)

  2. Riina Salmimies 5.9.2012 at 19:54

    Olen ihan samaa mieltä kanssasi, Noora! Mielestäni medialla on niin suuri mahti tavallisen kansalaisen elämässä, että faktat tulisi aina tarkistaa ja tarkistaa ja vaikka vielä kolmannen kerran tarkistaa. Toisaalta toivoisin, että asiantuntevat ihmiset osallistuisivat keskusteluun hieman aktiivisemmin, sillä muuten väärinkäsityksiä ei korjata. Tsemppiä Norilskille ja toivottavasti jatkat lukemista jatkossakin. 🙂

Leave A Response