Hyvä paha kaivos Kaivosteollisuuden syvästi kutsumuksekseen tunteva Lappeenrannan teknillisen yliopiston kasvatti ottaa kantaa Suomen kaivosteollisuuden kehitykseen.

Lainsäädäntö, teollistuminen, ympäristöarvot, teknologia. Vaikka asia ei aina siltä näyttäisi, on länsimaissa raskasta teollisuutta säätelevä lainsäädäntö toistaiseksi vielä paljon tiukempi kuin kehittyvissä maissa. Siinä missä vaikkapa Intiassa saatettaisiin bauksiitin rikastuksessa syntyvä red mud- jäte ohjata suoraan Intian valtamereen, ei se tulisi kysymykseenkään Suomessa. Red mud muuten sisältää muun muassa radioaktiivisia aineita ja metalleja ja se on erittäin emäksistä.

Teknologiaa on olemassa. Mitä kehittyneempää teknologiaa, sitä kalliimpaa se yleensä on. Eikä kaikki olemassa oleva teknologia välttämättä ole taloudellisesti kilpailukykyistä vielä. Siinä missä kehittyneemmissä maissa toiminnan ympäristövaikutuksiin on kiinnitettävä huomiota lainsäädännöllisistä syistä, sama ei päde kaikkialla maailmassa. Kysymys kuuluukin: Tarvitaanko siis pakotteita? Jotta planeetta pelastuu, tarvitaanko globaaleja lainsäädännöllisiä muutoksia? Ovatko ne edes mahdollisia? Onko ilmastosopimuksillakaan merkitystä, jos suurimmat päästöjen tuottajat jättäytyvät sopimusten ulkopuolelle?
Suomessa toimivien kaivosten ympäristöongelmat ovat nostaneet lainsäädännön ja valvonnan valokeilaan. Jos jo teollistuneessa, verrattain vauraassa, valtiossa ympäristöä ei voida suojella lainsäädännöllisin velvoittein, miten asiat ovat 3. maailman valtioissa? Vai ovatko viime aikoina mediassa olleet uutiset todellakin yksittäistapauksia?
En vastusta uusien kaivosten perustamista missään nimessä, mutta yhteiskunnan pitäisi olla valmis ottamaan vastaan se valvontatehtävä, jota uusien kaivosten perustaminen edellyttää. Valvontaviranomaisilla tulisi olla asiantuntemusta, jotta lainsäädännön asettamat tavoitteet ympäristönkin suhteen saavutettaisiin. Siitä, miten valvontaa ja tarvittavaa asiantuntemusta rahoitetaan, on asia erikseen, mutta meillä yhteiskuntana ei ole varaa lyhytnäköisesti vaarantaa tuleville sukupolville tarkoitettua elinympäristöä vain luodaksemme työpaikkoja niille, jotka nyt elävät. Uskon vahvasti, että puhdas ympäristö ja yhteiskunnan hyvinvointi voivat kulkea käsi kädessä. Tällä hetkellä yhteiskuntamme tuntuu vain elävän hyvin reaktiivisella tavalla: kun jotakin tapahtuu, reagoidaan sen sijaan, että olisi pyritty ennakoimaan.
Olisiko nyt siis aika ottaa se kuuluisa aikalisä ja kehittää road map tulevaisuudelle? Rakentaa unelma ja askelmerkit, sitten vasta hypätä?

About The Author

Kaivosteollisuuden syvästi kutsumuksekseen tunteva Lappeenrannan teknillisen yliopiston kasvatti ottaa kantaa Suomen kaivosteollisuuden kehitykseen. Blogissa esitetyt mielipiteet ovat puhtaasti henkilökohtaisia, eivätkä edusta millään lailla kirjoittajan kasvattiyliopiston näkemyksiä

Leave A Response