Hyvä paha kaivos Kaivosteollisuuden syvästi kutsumuksekseen tunteva Lappeenrannan teknillisen yliopiston kasvatti ottaa kantaa Suomen kaivosteollisuuden kehitykseen.

LTU ja LKAB

Olin onnekas päästessäni täksi viikoksi kursiolle Pohjois-Ruotsiin. Keikkaohjelmassa oli muun muassa Luulajan yliopisto (LTU) ja LKAB:n Kiirunassa sijaitseva rautamalmikaivos.

Yliopisto sinällään on minulle hyvin tuttu ympäristö ja Luulajassa onkin hyvin mukavan, innovatiivisen ja ketterän oloinen yliopisto. Siellä päästiin näkemään mineraali- ja metallurgialabroja ja juttelemaan joistakin heidän tutkimusprojekteistaan. Lisäksi pääsin kuunteluoppilaaksi teknologiatoimittajien ja asiakkaiden yhteiseen seminaariin. Onnistuminen prosessiteollisuudessa syntyy prosessinomistajan ja teknologiatoimittajan hyvänhenkisestä yhteistyöstä ja tuo tilaisuus olikin äärimmäisen mielenkiintoinen. Kaikille kaivos- ja metalliteollisuuden parissa työskenteleville myös vinkkinä, että Luulajassa järjestetään helmikuussa konferenssi (Konferens i Mineralteknik 2014).

Mutta, reissulla oli erityisesti kaksi asiaa, jotka tekivät minuun vaikutuksen: (1) Ruotsin lappi ja (2) tuo mainittu kaivos. Olen hyvin vähän päässyt matkailemaan Lapissa, joten maisemat ovat minulle hyvin tuntemattomia. Korkeita tuntureita, jäkälää ja sammalta, suuria mäntyjä ja – mikä parasta – poroja. Tuo luonnon äärettömyys on jotenkin kovin rauhoittavaa.

Tälle rehellisesti sanottuna vastakohtana olikin sitten Kiirunan kaivos, joka on maailman suurin maanalainen rautamalmikaivos. En edes osaa kuvailla sitä näkyä. Kaivosalueella sijaitseva kivikasa on kuin tunturi ja alue on todella massiivinen. Kaivos ylettyy yli kilometrin syvyyteen. Rikastamoilla on lukematon määrä prosessointilaitteita, energian kulutus on aivan tajuton ja vettäkin menee jonkin verran. Ensimmäinen ajatus kaivoksen läheisyydessä on “Onko tämän todella rakentanut ihminen?”.

LKAB:n rauta on yksi ruotsalaisen hyvinvoinnin kulmakivistä. Rikastamolla törmäsi iloisesti tervehtiviin ruotsalaisiin. Kaupungissa pieniäkin rakennuksia oli muutettu hotelleiksi tarjoamaan majoitusta kaivoksen ympärillä. LKAB on laajentamassa toimintaansa, tai oikeastaan kasvattamassa tuotantoaan. Uudet investoinnit ruokkinevat aluetta seuraavan viiden vuoden ajan.

Kaivos on epäilemättä muokannut lähiympäristöään Pohjois-Ruotsissa, mutta silti matkalta mieleeni jäi silmiinkantamattomat metsät ja vesistöt. Ne eivät suinkaan ole hävinneet kaivostoiminnan alta. Pikkuisista kylistä on tullut elinvoimaisia kaivoskaupunkeja, joissa käy ihmisiä ympäri maata ja maailmaa. Kokonaisuudessaan kokemus sai minut taas hyvin mietteliääksi. Miten monitahoista kaikki onkaan!

About The Author

Kaivosteollisuuden syvästi kutsumuksekseen tunteva Lappeenrannan teknillisen yliopiston kasvatti ottaa kantaa Suomen kaivosteollisuuden kehitykseen. Blogissa esitetyt mielipiteet ovat puhtaasti henkilökohtaisia, eivätkä edusta millään lailla kirjoittajan kasvattiyliopiston näkemyksiä

Leave A Response