Hyvä paha kaivos Kaivosteollisuuden syvästi kutsumuksekseen tunteva Lappeenrannan teknillisen yliopiston kasvatti ottaa kantaa Suomen kaivosteollisuuden kehitykseen.

Filtech 2013FEM 2013 ja Filter Media 6 ovat täyttäneet viimeisen kolme viikkoani. Aivan mahtavaa! Jokaisessa ohjelma on ylittänyt odotukseni. Näistä tietysti FEM 2013 oli tämän blogin kannalta kaikkein olennaisin ohjelman keskittyessä pitkälti olemassaolevien kaivosprojektien tilanteen läpikäymiseen sekä tutkimus- ja koulutusyhteistyöstä keskusteluun. Osallistujalista oli vaikuttava, noin 1100 kaivannaisalan ammattilaista. Lisäksi tapahtumassa oli erittäin laaja näyttelyalue, jossa esillä olivat kaivosyhtiöt, teknologiatoimittajat, koulutustarjoajat sekä kunnat. Mielenkiinnolla kävin myös skouttailemassa Green Mining- ohjelman projektien postereita ja otin muutaman valokuvankin IPadillani. Näihin on hyvä palata tapahtuman jälkeen.

 

 

FEM tarjosi myös osallistujille mahdollisuuden vierailla lähialueen kaivoksilla. Vaihtoehtoina olivat Kittilän kultakaivos, Kevitsan monimetallikaivos tai kehitteillä oleva Hannukaisen kaivos sekä Kaunisvaaran rautamalmikaivos. Itse lähdin Hannukaiseen, jossa näimme vanhat Rautaruukin louhokset, sekä Kaunisvaaraan, jossa pienessä mittakaavassa rikastetaan magnetiittia.

Erinäisten eventtien lisäksi viime aikoina kentässä on taas hieman kuohunut, kun useat yhtiöt ovat julkaisseet osavuosikatsauksiaan. Outotecin kurssi on laskenut useita kymmeniä prosentteja ja Talvivaaran konkurssilla spekuloidaan lähes päivittäin. Aamuohjelmissa on marssitettu puhujia eri intressiryhmistä. Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori antoi mielenkiintoisen haastattelun Huomenta Suomessa toissa-aamuna. Hän nosti esille sen, mikä valtion rahoituksesta keskusteltaessa onkin usein keskusteluissa unohtunut. Valtiolla on muitakin intressejä kuin omistajaintressi. Hän puhui työllisyydestä ja aluepolitiikasta. Näiden lisäksi eräillä muilla tahoilla on nostettu esiin suomalainen kaivosomistajuus. Vapaavuorella oli myös toinen hyvä pointti: usein nostetaan esiin resurssien menetys ulkomaalaisten kaivosyhtiöiden kautta (Suomea on jopa tituleerattu siirtomaaksi), mutta näillä ulkomaalaisilla kaivosyhtiöillä on pidempi kokemus kaivostoiminnasta. Oletettavasti siitä voisi olla jotakin hyötyä toiminnan kannalta. Sitä toki voi jokainen arvioida tahollaan.

Viimeisimmässä Talouselämässä (nro 40) ruodittiin Suomessa sijaitsevien metallimalmikaivosten tuloksia, tai lähinnä niiden tulosten heikkemistä. Toimittaja Ismo Virran lyhyt kommenttikirjoitus oli mielenkiintoinen. Virta viittaa usean kaivosyhtiön Suomeen maksamiin veroihin, jotka ovat selkeästi hyödyttäneet pieniä kuntia. Virta ei ota tekstissään kantaa kaivosveroon, mutta mainitsee kyllä, että veroja maksamalla voi pitää päättäjät tyytyväisinä. Myös Taloussanomat sekä Kauppalehti ovat otsikoineet viime aikoina kaivosteollisuudesta, harmillisesti kylläkin keskiössä on ollut vain Talvivaara. Kun median huomio on niin keskittynyt vain yhden kaivoksen ympärille, voiko kuva kaivosteollisuudesta olla kovinkaan realistinen?

Näkökulmien ero on henkeäsalpaava, kun kotiutuu kaivannaisteollisuuden toimijoista koostuvasta FEM-konferenssista takaisin teknologia- ja talousuutisten pariin omalle kotisohvalle. Olen etuoikeutettu päästessäni seuraamaan näitä erilaisia näkökulmia hyvinkin läheltä.

About The Author

Kaivosteollisuuden syvästi kutsumuksekseen tunteva Lappeenrannan teknillisen yliopiston kasvatti ottaa kantaa Suomen kaivosteollisuuden kehitykseen. Blogissa esitetyt mielipiteet ovat puhtaasti henkilökohtaisia, eivätkä edusta millään lailla kirjoittajan kasvattiyliopiston näkemyksiä

Leave A Response