Abitiimi – aika ennen LUTia

Nyt raapaistaan pintaa syvemmälle ja kurkistetaan kulissien taakse. Abitiimi on kiertänyt Suomea kohta lähes puolen vuoden ajan ja tavoittanut tuhansia Abiturientteja. Tiimi on tullut tutuksi lukioinfoilta ja messuilta ja pian saatatte törmätä tiimiläisiin myös abiristeilyillä. Nyt on aika paljastaa, mitkä olivat tiimiläisten fiilikset LUT:sta, lappeen Rannasta ja abina olemisesta. Mennään siis tuntuvasti (ainakin joidenkin kohdalla) ajassa taaksepäin…

Aleksi

Abifiiliksiä, eli mitä päässäni liikkui abiturienttina? Abiturienttina suunnitelmat olivat täysin selkeät ja tarkoitus oli armeijan jälkeen suunnata pelastusopistoon.

Miksi päädyin valitsemaan oman alani? Armeijassa tupakavereina oli kuitenkin kolme kauppikseen pyrkivää veijaria, jotka saivat minutkin innostumaan hieman intellektuellimmasta ja paremmin palkatusta alasta. Tutkin asiaa hetken ja päätin lähteä pääsykokeisiin ”koittamaan onneani”.

Mutta miksi juuri LUT? LUT päätyi omalla listalla kakkosvaihtoehdoksi, koska kotipaikkakunta tuntui turvallisemmalta vaihtoehdolta. LUT päätyi Turun ja muiden vaihtoehtojen ohi kakkoseksi, koska puskaradio ja noitarummut olivat luoneet positiivisen kuvan opiskelijaystävällisestä ja rennosta ympäristöstä.

Ensifiilarit fuksiviikoilta? Fuksiviikot veivät täysin mennessään. Alustavat suunnitelmat vaihtaa opinahjoa kandivaiheen jälkeen jäivät taakse jo ensimmäisenä iltana. Fuksiviikot ovat edelleen elämäni paras ajanjakso ja siitä tähän pisteeseen asti, en ole kertaakaan katunut Lappeenrantaan kohdistunutta valintaani.

Vinkkejä hakijoille? Yliopistoon hakemisessa ja luku-urakassa tärkeintä on itsensä oikeanlainen motivointi. On tärkeää asettaa realistiset tavoitteet ja sen jälkeen tehdä kaikkensa niiden saavuttamiseksi. Parin kuukauden tsemppi avaa lukemattomia ovia ja mahdollistaa seuraavan muutaman vuoden pituisen rennon opiskelijaelämän.

Emmi

 Abifiiliksiä, eli mitä päässäni liikkui abiturienttina? 2009 alkukeväästä alkoi kirjotusten lisäksi mieltä askarruttaa tulevaisuus ja etenki oma ura. Tiesin haluavani pitää välivuoden kirjotusten jälkeen, mutta toivoin keksiväni tulevaisuuden ammattini ja opiskelualani ennen lukion loppua.

Miksi päädyin valitsemaan oman alani? Abina mulla oli mahollisuuksia melko runsaasti. Takana oli pitkän matikan opinnot ja kiinnostuneisuus monta eri alaa kohtaan. Pitkän ajan olin varma, että haen Helsinkiin lukemaan Maantietoa. Onneksi kuitenkin tulin järkiini ja huomasin, mitä todella haluan. Tästä saan kiittää ystävääni Lauraa. Laura oli nimittäin vakuuttunut haluavansa opiskelemaan Turun Kauppakorkeaan. Lähdin hänen seurakseen Eximian infoon kauppakorkean opintoihin liittyen. Info sytytti minussa palavan halun kauppatieteitä kohtaan. Pidin välivuoteni ja olin vakuuttunut kauppatieteiden olevan juuri minun alani.

Mutta miksi juuri LUT? Välivuoden lopuilla alkoi pänttääminen ja naivisti uskoin, että pelkkä valmennuskurssi ja pieni itsekseen opiskelu johdattaisi minut sisään kouluun. Toisin kävi. En päässyt Turkuun, Lappeenrantaan enkä EDES Vaasaan. Ketutti. Toisen välivuoden aikana aloitin lukemisen huomattavasti aiemmin, luin enemmän, kävin valmennuskurssin uudelleen ja olin motivoitunut lukemaan itseni sisään kauppikseen. Vaikka opiskelutapani olivat huomattavasti paremmat kuin edellisenä vuonna, en kuitenkaan ollut kokenut heräämistä opiskelukaupungin suhteen. Hain siis Turkuun, Lappeenrantaan ja Vaasaan samaisessa järjestyksessä kuin aiemminkin. Tein päätökseni puhtaasti sijainnin perusteella, paitsi Turun, johon hain puhtaasti rakkaudesta kaupunkia kohtaan.

Ensifiilarit fuksiviikoilta? Kesällä 2011 tullessani töistä, paksu kirjekuori odotti kotona postilaatikossa. Kirje alkoi jotakuinkin näin: ”Onneksi olkoon, Sinut on valittu Lappeenrannan Teknilliseen Yliopistoon kauppatieteiden koulutusohjelmaan”. Onnellisempi en olisi voinut olla. Ei haitannut lainkaan, etten päässyt Turkuun vaan ”jouduin” itärajalle Lappeenrantaan. Loppu kesä meni hitaasti, elin kuin sumussa oottaen koulun alkua. Jo Lappeenrantaan saapuessani tiesin tulleeni kotiin. Siitä lähtien tämä ihana pikkuinen itäinen kaupunki on ollut sydämessäni päällimmäisenä.

Vinkkejä hakijoille? Vinkkeinä haku-urakan suhteen voisin sanoa, että aloittakaa duuni ajoissa. Vielä tärkeämpää on se, että kun luette, tehkää se ajatuksella. Usean eri asian tekeminen samanaikaisesti ei edistä minkään valmistumista. Taukojen pitäminen on mielestäni tärkeää. Tauon aikana tyhjentää mielen lukemisesta ja tekee kaikkea muuta, minkä jälkeen jaksaa taas paremmin keskittyä itse lukemiseen. Eikä joka päivä ole pakko lukea. Mikäli ei jaksa tai kiinnosta lainkaan niin vapaapäivän pitäminen saattaa kummasti motivoida lukemaan seuraavana päivänä taas ahkerammin ja keskittyneemmin.

Tsemppiä luku-urakkaan ja intoa keskeneräisiin opintoihin! Toivotteleepi Emmi

Eppu

Abifiiliksiä, eli mitä päässäni liikkui abiturienttina? Tietämättömyys. Itsellä ei ainakaan ollu hajuakaan mitä tehdä tulevaisuudessa. Päätös hakea opiskelemaan tänne tutalle heräsi todella myöhään. Olin myös todella hukassa sillä en hirveästi tiennyt mitä kaikkea lukion jälkeen voisi tehdä.

Miksi päädyin valitsemaan oman alani? Olin TKK:lla koulutusohjelmien info-päivillä ja Tuta tuntui ylivoimaisesti kiinnostavimmalta alalta. Tekniikan ja kauppatieteiden yhdistäminen, sekä ura esimerkit tempaisivat täysin arpovan abin mukaansa

Mutta miksi juuri LUT? Kun selvää oli mitä halusin opiskella, selvitin missä se olisi mahdollista. Esille nousi kotipaikkakunnan Otaniemi, mutta panostaminen valintakokeisiin ja samalle paikkakunnalle sekä samoihin piireihin jääminen ei kiinnostanut. Halusin kokea jotain täysin uutta. Vaihtoehdoiksi muodostuivat Tampere sekä Lappeenranta. Kaupunkina Tampere houkutteli todella paljon enemmän mutta pääaineet sekä kaverin hakeminen Lappeenrantaan vakuuttivat mielen.

Ensifiilarit fuksiviikoilta? Fuksiviikoilla fiilikset olivat todella jännittyneet. En tiennyt yhtään mitä tulevan pitää. Tietämykseni Lappeenrannasta jäi siihen mitä kesällä ehti autosta nähdä kun tänne kävi muuttamassa. Pientä opiskelijaa jännitti myös se, että ei tuntenut ketään täällä aloittavaa opiskelijaa. Tulin täysin nolla pohjalta ja se myös kiehtoi. Heti ensimmäisen illan jälkeen fiilikset olivat katossa! Edes intissä en tuntenut niin vahvaa ”bondaamista” muiden kanssa. Huomasin että muilla oli sama tilanne, hekään eivät tienneet paikasta tai ihmisistä täällä mitään. Parin ensimmäisen päivän jälkeen kaikki jännitys oli teissään ja tunsin suunnatonta iloa siitä että lopulta tein niin hyvän valinnan. Vieläkään sitä en ole katunut, päin vastoin!

Vinkkejä hakijoille? Tulkaa avoimin mielin ja ottakaa kaikki ilo irti heti fuksiviikoista lähtien. Opiskelu on näin helpompi aloittaa kun on kaveriverkosto muodostunut jo heti ensimmäisenä päivänä. Pieni jännittäminen on tervettä mutta suurempaa huolta ei kannata kantaa. Yliopisto ja vanhemmat opiskelijat panostavat todella paljon siihe, että uudet fuksit saavat mahdollisimman hyvän lähdön uuteen elämään.

Antti

Abifiiliksiä, eli mitä päässäni liikkui abiturienttina? Bissehän se aina mielessä oli naisten ja urheilun lisäks. Jossain maalis- ja  huhtikuun vaihteessa vuonna 2009 iski todellisuus vastaan: rento
lukiossa hengailu oli loppusuoralla ja pitäis tehdä tulevaisuuden päätöksiä. Suunnitelmat vaihteli datanomista liikunnanopettajaksi, mutta vähän aikaa kun tutkin yliopistoja ja jatko-opintopaikkoja niin huomasin, että meikäläisenkin papereilla saattas päästäs teknilliseen korkeakouluun sisään. Fundeerailin, että en haluu liikunnasta täyspäiväistä ammattia ja rahkeet saattais riittää laiskuudesta huolimatta yliopistoonkin ni miksipä ei yrittäis. Dollaritki tietenki vilis silmi$$ä kun katto paljon dippainssit tienas.

Miksi päädyin valitsemaan oman alani? Daattan edessä istumista tuli harrastettua turhanki paljon ja jotai ymmärskin koneiden päälle, ni ajattelin hakea opiskelemaan tietotekniikkaa. Lisäks sinne oli melkeenpä helpoin päästä. Kuitenki tietotekniikan kanssa kävi vähän samalla tavalla kun urheilun kanssa: kiva harrastus, mutta ei meikälle sopiva ammatti. Niinpä päätin vaihtaa kaupallisempaan alaan eli tuotantotalouteen, joka onnistu tosi näppärästi. Eli jos ekalla kerralla ei osu ainevalinta kohdalleen, niin sen vaihtaminen ei ole mikään iso kynnys.

Mutta miksi juuri LUT? Lappeessa oli jonkun verran tuttuja entuudestaan ja olin kuullu siitä pelkkää hyvää. Kattelin myös pääsyn sinne olevan helpohkoa, mutta samalla LUTin opetus ja meininki vaikutti erittäin jebalta (Y)

Ensifiilarit fuksiviikoilta? Ajattelin pyöriväni Lappeessa vanhojen tuttujen kanssa, mutta fuksiviikoilla paljastu ”karutotuus”. Täällähän tekee introvertimpikin heebo äkkiä uusia tuttuja. Ekalla fuksiviikolla ei ollut varsinaista opiskelua, vaan hengailtiin uusien opiskelijoiden keskuudessa ja tutorit perehdytti tärkeään opiskelu(kulttuuriin)un. Äkkiä oli luonu melko ison kaveriverkoston ja samojen janttereiden naamoja tulee kateltua edelleen päivittäin.

Tokalla fuksiviikolla alko varsinainen opiskelu. Illan riennoissa tuli viihdyttyä, mutta jollain nuoren opiskelijan voimalla sitä heräs luennoille kuuntelemaan matikkaa ja fysiikkaa. Alkuunsa opiskelu oli lukion kertausta, joten kynnys lukiosta (vuoden inttitauon jälkeenkin) ei ole kummonen.

Akateeminen vapaus ei ihan heti avautunut, vaan luennoilla tuli viihdyttyä, vaikkei siellä mitään välttämättä oppinutkaan. Pienen hakemisen jälkeen löyty itselleni sopivat opiskelumetodit ja koulussa tuli viihdyttyä korkeintaan pari tuntia päivässä. Lähes kaikki fuksivuoden kurssit tuli kuitenkin klaarattua kavereiden jeesillä ja pari päivää ennen tenttiä lukemisella läpi.

Vinkkejä hakijoille? Monia saattaa kuumottaa yliopisto opiskelun haastavuus ja se, että siellä joutuu nenä kiinni kirjassa pänttäämään ilman vapaa-aikaa. Itellä ainakin oli tälläset fiilikset ja voin todellakin omasta kokemuksesta kertoa, että vähemmänkin fiksu ihminen pärjää yllättävän pienellä panostuksella kouluun ja aikaa jää käytettäväksi huvitteluun. Joskus tuppaa käymään enemmänkin niin, että huvittelun ohessa ehtii opiskellakin.

Nähdään fuksiviikoilla 2013 😉

Elina

Abifiiliksiä, eli mitä päässäni liikkui abiturienttina? Abivuonna pohdiskelin läpi kaikkia jatko-opiskeluvaihtoehtoja lääkiksestä oikikseen ja poliisikoulusta opettajaksi. Vielä viikko ennen yhteishaun alkua ei ollut mitään hajua, mihin haluaisin opiskelemaan. Tekniikka kiinnosti, mutta aborginaalina lappeenrantalaisena kotipaikkakunnalle jääminen tuntui aika tylsältä vaihtoehdolta. Pakka oli siis aika sekaisin.

Miksi päädyin valitsemaan oman alani? Tekniikan puolelle päädyin, koska ala kiinnosti lukion pitkän matikan, fysiikan ja kemian jälkeen. Tekniikan sisällä alan valinta meni aika heittämällä. Tutustuin hakijanoppaisiin ja tarjottaviin kursseihin ja hahmottelin päässäni, mikä sytyttäisi eniten. Tulin siihen tulokseen, että tulevaisuuden alana energiatekniikka ei voi osua vikaan. 😀

Mutta miksi juuri LUT? Abivuoden syksyllä vielä vannoin häipyväni Lappeenrannasta ja äkkiä, kun yo-kirjoitukset ovat ohi ja lakki päässä. Kevään mittaan ajatus Lappeenrantaan jäämisestä alkoi kypsyä. Kun yo-kirjoitukset menivät nappiin ja tutustuin LUT:n koulutustarjontaan enemmän, tajusin, että huonomminkin voisi valita. 🙂 Täällä porskutellaan edelleen jo neljättä vuotta, eikä ole paljoa kaduttanut!

Ensifiilarit fuksiviikoilta? Paikallisena luulin tuntevani Lappeenrannan, mutta Skinnarilaan muuttaessani ja fuksiviikkojen alettua totesin olleeni väärässä. Tuntui kuin olisin muuttanut aivan uuteen kaupunkiin. Tai oikeastaan eihän Skinnarila edes kuuluu Lappeenrantaan, se ON ihan oma maailmansa! Uusia kavereita sai pikavauhdilla ja asiansa osaavien tuutorien opastuksella opiskelut pyörähtivät sujuvasti käyntiin.

Vinkkejä hakijoille? Jos jostain kaupungista löytyy kiinnostava ala, ei kannata jättää hakematta sen takia, etteivät ensifiilikset kaupungista miellytä. Lappeenranta ainakin avasi itselleni avain uusia puolia opiskelijaelämän myötä!

Lauri

Abifiiliksiä, eli mitä päässäni liikkui abiturienttina? Abiturienttina päässäni liikkui kuminpoltto, moottorit ja haasteet armeijan harmaissa. Yliopistoa pidin sellaisten paikkana, jotka kulkevat usb- tikku kaulassa politiikasta keskustellen ja vannoin että semmoiseen laitokseen en mene.

Miksi päädyin valitsemaan oman alani? Olen työskennellyt konetekniikan parissa 15 vuotiaasta lähtien, isäni on myös työskennellyt tekniikan alalla ja olen vaan hurahatanut kaikeen mikä pitää ääntä ja menee kovaa tai on muutenvaan jotenkin tekninen.

Mutta miksi juuri LUT? Pääsin liian helposti Tampereen AMK:hon ja ajattelin, että kyllähän sitä nyt nuorimies haastetta tarvitsee, sen jälkeen alkoi pähkäily teknillisen yliopiston valinnasta.
Työkokemusta minulla on hitsaamisesta ja koneistamisesta ja molempia pääsee opiskelemaan LUT:ssa, lisäksi pihapiirin vaihdos teki hyvää 20 vuotta tampereella asuneelle hulivilille. Toinen vaihtoehto oli TTY, mutta armeijassa päätettiin hyvän kaverin Juhon kanssa hakea Lappeenrantaan, koska sieltä oli kantautunut huhua omalaatuisesta opiskelijaelämästä.

Ensifiilarit fuksiviikoilta? Fuksiviikoilla infoa tuli kaikenmaailman opiskeluportaaleista ja luokista ja ravintoloista ja polla oli jumissa infoähkyn jälkeen. Olo oli kuin kengällä hääauton perässä, kun tutorit esittelivät uusia asioita pienelle fuksipallolle. Iltameiningeissä meno leppostui huomattavasti ja Skinnarila alkoi tuntua paikalta, jossa voisi hankkia tutkinnon vallan leppoisassa seurassa. Alkujännäilyn jälkeen meno muuttui aika villiksi….

Vinkkejä hakijoille? Selvittäkää kiinnostuksen kohteenne, moni teknillinen yliopisto tarjoaa koulutusta samoilla aloilla, mutta niiden sisällössä on eroa. Eläkää tuoreen tiedon varassa, maailma muuttuu.

Ida

Abifiiliksiä, eli mitä päässäni liikkui abiturienttina? Odotin vain innolla koulun loppumista ja lukiosta poispääsyä. En tiennyt ollenkaan mitä haluaisin lukion jälkeen tehdä muuta kuin sen, että yliopistoon en varmasti mene kun en jaksa enää lukea!

Miksi päädyin valitsemaan oman alani? Pääsin opiskelemaan englanninkielistä liiketaloutta ammattikorkeakouluun ja menin sinne, koska nimike International Business kuulosti kiinnostavalle. Taloudesta en tiennyt mitään ja tuo kansainvälisyys siis veti puoleensa. Siellä opiskellessa talous ja kauppatieteet alkoi kiinnostamaan ja samalla tajusin, että yliopisto on minulle paljon parempi opiskelupaikka kuin AMK.

Mutta miksi juuri LUT? Hain ensisijaisesti Tampereelle ja laitoin LUT:n kolmossijalle, koska oli nyt typerää jättää tyhjäksi. Olin varma että pääsisin kuitenkin Tampereelle. Kun hyväksymiskirje LUT:sta saapui, ajatus Lappeerannasta sai aikaan kyyneleet. Viikon toipumisen jälkeen uskalsin hypätä tuntemattomaan ja otin opiskelupaikan vastaan. Eli varsin vahingossa päädyin LUTiin!

Ensifiilarit fuksiviikoilta? Olin täysin myyty! Tunsin samantien kuuluvani joukkoon ja sain jo ensimmäisenä päivänä paljon uusia kavereita. Sekä vanhat että uudet opiskelijat ottivat vastaan avoimin mielin ja ohjelmaa oli järkätty juuri sopivasti, niin että ei tullut tylsää! Pelkäsin vähän uusien kavereiden saamista, mutta se oli täysin turha pelko! Jo ekojen viikkojen jälkeen tuntui kuin olisi tuntenut uudet kaverit jo vuosia!

Vinkkejä hakijoille? Ei kannata pelätä pääsykokeita liikaa. Itse luin 6 viikkoa ahkerasti ja pääsin sisään. Kannattaa opetella oikea vastaustekniikka, sillä kauppatieteiden pääsykokeessa siitä on apua!
Eikä kannata jännittää yliopistoelämää tai opiskelua, sillä siitä voi tehdä juuri itselleen sopivaa!

Ville

Abifiiliksiä, eli mitä päässäni liikkui abiturienttina? Omista abiajoistani on jo vierähtänyt tovi, joten muistikuvat ovat osittain rappeutuneet. Abivuonna mielessä pyöri päällimmäisinä tulevat kutsunnat ja palvelus armeijan harmaissa. Olin kyllä jonkin verran harkinnut jatko-opintoja yliopistossa, mutta ala ei todellakaan ollut omalla kohdalla täysin selvä.

Miksi päädyin valitsemaan oman alani? Vuoden intti antoi aikaa kelailla omaa tulevaisuutta ja palveluksen aikana pari kaveriani päätti lukaista itsensä silloiseen Kauppakorkeaan sisälle. Itselläni ei löytynyt metsäreissujen ohessa tarmokkuutta lukea valintakokeisiin, vaan päätin ottaa asian hoitaakseni, jahka siviiliaika koittaa. Palveluksen jälkeen päädyin tekemään töitä ja työrupeama venähtikin välivuodeksi saakka – 2,5 vuotta kestäneeksi välivuodeksi. Välivuosina tehty duuni jos joku kannusti opiskelemaan hieman paremman ja mukavamman elintason toivossa. Tuona aikana ehdin hakea kahteen otteeseen, ensimmäinen kerta tuotti niin sanotun Victor Miken ja toisella kerralla tärppäsi. Päättäväisyys oli kaikki kaikessa.

Mutta miksi juuri LUT? Neljä vuotta sitten eri yliopistojen näkyvyys hakukentässä oli aivan eri luokkaa kuin nykyään. Vaikka pidin itseäni melkoisen valveutuneena hakijana, ei hakukorissani tuolloin ollut muita kuin Kaupparkorkea ja Vaasa. Takavasemmalta eräs vanha koulukaverini kuitenkin huikkasi, että ”tule Lappeenrantaan”. Mielenkiinto oli herätetty ja Vaasa tippui kakkosvaihtoehdosta kolmanneksi ja tilalle tuli LPR. Miksei lappee ollut itselläni ykkösenä? Itselläni oli valmiina halpa asunto Espoosta hyvältä paikalta, joten Helsinki oli se helppo vaihtoehto. Ajatus elämän siirrosta lappeen Rantaan tuntui todella vaivalloiselta. Kuinka väärässä olinkaan… Koetuloksien selvittyä itselleni avautui paikkaa LUT:lta ja oli aika hankkia asuntoa ja LOAS tarjoilikin minulle tilavan yksiön melkein saman tien asuntohakemuksen jälkeen. Tavarapakua idänsuuntaan ajaessa mielessäni kävi ajatus, ”minustako Lappeenrantalainen?”. Ajatus pelotti hieman ja jännitti sitäkin enemmän. Uusi kaupunki, uusi koulu ja  uudet ihmiset. Jos tuolloin olisin tiennyt, mitä tulemaan pitää, olisi homma saattanut revähtää oitis juhlaksi.

Ensifiilarit fuksiviikoilta? Saapuessani kampukselle olin pihalla kuin tamponin naru, mutta niin olivat muutkin fuksit. Pian meidän jaettiin fuksiryhmiin, joita luotsasivat omat tutorimme, turvamme ja tukemme ensiaskelillamme yliopistoelämään ja maailmaan. Jo ensimmäisen illan jälkeen alkoi tuntumaan siltä, että kuulun tänne. Miljöö on mieletön ja ihmiset vielä enemmän. Fuksiviikkojen tuttavuudet ovat pysyneet läpi yliopistotaipaleen ja todennäköisesti pysyvät vielä pitkään valmistumisen jälkeenkin. LUT:lle tullessasi tunnet itsesi varmasti tervetulleeksi.

Vinkkejä hakijoille? Jos tekniikka tai kauppatieteet tuntuvat omalta alaltasi, kannattaa haku suorittaa mahdollisimman nopeasti lukion jälkeen tai paukkujen riittäessä jopa kirjoitusten jälkeen. Näin sinulla on vielä hyvä opiskelurytmi tallella ja tekniikan puolella tiedot tuoreessa muistissa. Itselläni 2,5 vuoden työputken ja vuoden inttimetsärypeämisen jälkeen oli opiskelustartti hieman tahmeaa.

Tärkeintä on lukion jälkeen tehdä sitä, mistä diggailee. Löytäkää oma juttunne ja jahdatkaa sitä täysillä.

Jätä meille kommentti