Fuksiviikot – tutalaiset tutuiksi

Olen rakastunut!

Olohuoneessa palavien kynttilöiden vaikutus ihmiseen on maaginen. Mieli rauhoittuu, tunnelma lämpenee. Kaiuttimet soittavat Ludovico Einaudia, eli jotain sellaista, mitä Jouni Hynynen kutsuisi tunteelliseksi paskaksi. Syksyn ensimmäiset sateet ja pimeys katoavat tämän visuaalis-auditiivisen unhoitusloitsun vaikutuksesta.

Ystäväni sanovat, että olen kynttilöiden myötä menettänyt miehekkyyttäni. Ei haittaa. Tässä yliopistossa on maskuliinisuutta ihan tarpeeksi: joka välissä viuhahtelevat, alastomat koneteekkarit pitävät siitä huolen. Olen mielummin poika, joka elää, haluamallaan tavalla.

Tutalaistuminen alkakoon

Elokuussa ei ehtinyt epäillä miehisyyttä tai murehtia valon puutetta.

Ensimmäisenä päivänä yliopiston aulassa odottamassa oli satoja fukseja, ihan kuin ekaluokkalaiset alakoulun porteilla. Kaikki oli suurta ja ihmeellistä, käytävien sokkelot sekavia. Omaa tutoria seurattiin minne tahansa kuin Greenpeace öljynporauslauttaa. Uskollinen seuraaminen palkittiin pian, ei jäämeren kuohuilla, vaan raikkaalla pulahduksella Saimaaseen.

BeachParty-44
Tutalainen elää herroiksi, vaikka suuntana olisi jorpakko.

Teemu siitä mainitsikin jo. Tutalaisten ohjelmassa oli paljon yhteistä sekä kylterien, että teekkarien yleisen ohjelman kanssa.  Päivällä yliopiston perusjuttuja kuntoon, iltaohjelmana teekkarielämään ja Skinnarilan kulttuuriin tutustumista.

Nesteytysbileiden kuninkaalliset olivat tietysti nukkumatin palvojia… väsyneempiä päivisin. Itse en pikkuaivojani horjuttanut ihan joka päivä, mutta ei se silti poistanut fuksiviikoista mielekkyyttä. Tärkeintä kaikessa olivat upeat ihmiset.

Fuksiviikkojen suurin anti, ja tietysti yksi tärkeimmistä tarkoituksista olikin uusiin tyyppeihin tutustuminen. Ensimmäisestä päivästä lähtien ystäväpiirini laajeni valtavasti. Hyvin äkkiä tunsin olevani kotona. Minne tahansa menin, ihmiset ottivat iloisina uuden tuttavuuden mukaan yhteisöön. Yllätyin ja ilahduin siitä, miten aktiivisesti myös useita vuosia vanhemmat opiskelijat olivat mukana vastaanottamassa uutta fuksia.  Kokkarit-2

Ensimmäisten viikkojen iltatapahtumissa LUT:n kansainvälinen ilmapiiri tuli tutuksi. Tuotantotalouden oman killan, Kaplaaki Ry:n järjestämä cocktailtilaisuus oli upea mahdollisuus tutustua muun muassa DI-vaiheen ulkomaalaisiin opiskelijoihin. Teki hyvää kaivella möhnät kielikorvasta, kun englanniksi opinnoistaan kertova intialainen ei kuulostanutkaan Mentalistin Patrick Janelta.

Innostaviin ulkomaalaisiin tutustuminen herätti hypoteesin: ehkäpä LUT:n avoin ja yhteisöllinen ilmapiiri on osin juuri tämän kulttuurillisen monipuolisuuden ansiota. Joka tapauksessa, kansainvälisyys vaikutti heti alkuun kiinnostavalta mahdollisuudelta.

Pitääkö yo-lakki vettä?

Toisella fuksiviikolla opin pistämään neulalla reikiä – sormieni lisäksi – ylioppilaslakkiini. Teekkariperinteeseen kuuluva fuksilakki askarreltiin ylioppilaslakista, tutista ja mahdollisimman näkyvästä narusta. Kriteerinä olisi voinut käyttää vaikkapa sitä, kuinka paljon Putin olisi vihastunut nähdessään kyseenomaiset sateenkaariviritelmät.

Huolellinen fuksi
Ei perkele! Eikö tätä voisi ulkoistaa Kiinaan?

Naru neulottiin kiinni lakkiin ja tutti laitettiin narun jatkoksi. Monilla tuttivaiheeseen pääseminen vaikutti sadistin hirttäjäisseremonialta, sen verran tuskallisia neulomishetkiä näin ympärilläni. Lopputulos testattiin ammattilaisen, machoilevan tuutorin käsittelyssä. Jos lakki kesti ehjänä tämän vaativan riuhtomistaistelun, oli fuksin tehtävä suoritettu.

Lakkisaunis-37
Fuksilakkien laadunvalvontaa

Fuksisuunnistus oli omalaatuinen kokemuksensa, aurinkoisen päivän hyötyliikuntaa parhaimmillaan. Terveellistä se tuskin oli. Hilpeä tunnelma jäi mieleeni, iloa syntyi luovan ryhmän sisällä kummallisia tehtäviä tehdessä automaattisesti. Tunnelma välittyi varmasti myös Lappeenrannan keskustan asukeille.

FS-52

Seuraavana päivänä fuksipromootio toi tunnelmalliset soihdut ja nuotiot fuksiviikkojen päätösjuhlaan. Yhteisö suuntasi pitkässä kulkueessa Saimaan rannalle ja yksitellen, ylevästi, mitä lie tutalaisten Raamattua siteerattuaan saivat fuksit annoksen parantavaa vettä niskaansa. Kokemuksemme jälkeen jatkoimme elämää Lappeenrannassa kuin tavoitteensa saavuttaneet pyhiinvaeltajat, autuaina solmimastaan liitosta.

En ottanut paitaa pois - liian seksikäs.
En ottanut paitaa pois – liian seksikäs ilman.

 

 

 

 

 

1 Comment

Jätä meille kommentti