Kaksi kotikaupunkia – Lappeenranta ja Helsinki

7-vaiheen katolta kuvattuja ruutuja. Kuvaaja Teemu Leinonen.

Toisille sijainti on tärkeämpi kuin toisille. Ilman sen suurempaa yleistämistä, omat kokemukseni kertovat, että Kehä III:sen sisäpuolelta hakeudutaan vähemmän innokkaasti muihin kaupunkeihin opiskelemaan. Montaa saattaa pelottaa vanhojen kavereiden taakse jättäminen tai pienelle paikkakunnalle muutto. Se on harmi, sillä itse koen uudelle paikkakunnalla muuton olevan kasvattavin asia, minkä nuori ihminen voi opintojen lisäksi tehdä. Älkää siis peljätkö, kotiin pääsee kyllä! Koska meidänkin hakijoissa on paljon niitä, jotka tulevat pääkaupunkiseudulta tai vieläkin kauempaa, halusin kertoa miten oma elämäni kahden opiskelukaupungin välillä onnistuu joka viikko.

Tästä ei ole mitään tutkittua numerofaktaa, mutta iso (oikeasti siis ISO) osa LUT:n opiskelijoista on Uudenmaan tienoilta. Monet meistä kuitenkin viettävät viikonloppuja kotipaikkakunnalla, tosin harvempi niin usein kuin allekirjoittanut. Koska kuljetuksille on kysyntää meiltä löytyy useita Facebook-yhteisöjä, (mm. Autokyytejä Hki-Lpr välille ja Kimppakyyti Lappeenrantaan ja sieltä pois – kannattaa ehdottomasti tsekata jo syksyllä opiskelemaan tullessa!) joissa opiskelijat ja paikalliset ilmoittelevat kyyti- tai kyytiläistarpeistaan.

12966523_10209310471503959_99082290_n

Itselläni on auto (tai isäni mukaan opintolainan hävittäjä) ja ajelen sillä joka viikko Helsinkiin. Kurssit ja työhommat saa mukavasti pakettiin viikolla, mutta joskus tulee kirjoiteltua kouluhommia myös viikonloppuisin. Yleensä lähden torstaina tai perjantaina ja ajelen sunnuntaina takaisin kotiin Lappeenrantaan. Kyytiin sattuu välillä aivan huikeita uusia tuttavuuksia – sellaisia, joihin ei muissa yhteyksissä tutustuisi – tai sitten vanhoja kavereita, kuten viime viikolla Abitiimin Topias, joka kuvasi meistä hienoja roadtrip-otoksia tähän postaukseen. Kyyti starttaa yleensä koulun edestä iltatentin (klo 16.15-19.15) jälkeen ja suuntaa kohti 6-tietä ja Kouvolaa. Matkalla on mukava pitää pieni breikki ja käydä tankkaamassa menopeliä, vaikkapa Pukaron Paronissa.

Yleisesti hyväksytty standardihinta kuskin vaivanpalkaksi on 10 € per kyytiläinen, mikä on yleensä halvempi hinta, mitä julkiset liikenneyhteydet tarjoavat. Joskus autolla pääsee ihan kotiovelle asti – varsinkin jos tarjoaa kuskille muutaman roposen lisää. Skinnarilassa juhlittiin viime kesänä huolella, kun Onnibus avasi useita reittejä Lappeenrannasta ympäri Suomen. Myös junalla ja bussilla pääsee nykyään niin halvalla, että kotona käyminen ei horjuta enää opiskelijan budjettia. Matkakeisari.fi:stä pääsee vertailemaan, millä menopelillä pääsee halvimmalla hinnalla määränpäähän!

12966132_10209310497984621_380318131_n

Matka Lappeenrannasta esimerkiksi Helsinkiin kestää noin 2,5 tuntia, kesällä herkemmällä kaasujalalla ja Kotkan motarin kautta paljon vähemmän. Meidänkin matka menee nopeasti niitä näitä turistessa. Heitän Topiaksen Kannelmäen juna-asemalle, kurvaan toiselle kotikadulleni, jossa myös paremman puoliskoni auto on parkissa. Oma tarinani poikkeaa tavallisten pääkaupunkiseutulaisten vastaavasta siinä, että olen alkanut pitää Helsinkiä kotinani vasta aikanani yliopistossa. Itse olen kotoisin Joensuusta, jossa asuin lukioajan omassa asunnossa vanhempieni muutettua etelään töihin. Tavattuani poikaystäväni olen poikkeuksetta tehnyt kaikki vapaa-ajan reissuni Helsinkiin, josta on muodostunut minulle paljon tärkeämpi paikka kuin nuoruusvuosieni kotikaupunki. (Ollaan myös huikea esimerkki siitä että kaukosuhde voi onnistua, joten seurustelevat hakijat pelko pois! ;))

– Abitiimin Myy

Kuvat: Topias Olkkonen

PS. Pienenä tarkennuksena haluan lisätä vielä, että kyllä täällä riittää tekemistä myös viikonloppuisin, eivätkä kaikki karkaa pois viikon viimeisen luennon jälkeen.

Jätä meille kommentti