LUT Alumnien uratarinat, osa 1: Tomi Pyrhönen

Olen unelmaduunissa ja opiskeluni ajoivat minut tähän tilanteeseen. Kliseistä markkinointitekstiä? Kyllä, mutta tämä pitää täysin paikkansa. Anna kun selitän.

Lukioon mennessäni en tiennyt, mitä minusta tulee isona. Kuitenkin erilaisten uramessujen, tuttavien ja omapäisyyteni myötä tulin kuitenkin siihen tulokseen, että kauppatieteet ovat minun juttuni. Kirjoitin hakupapereihin järjestyksen Helsinki, Turku ja Lappeenranta.

Kävin Helsingissä kauppatieteiden valmennuskurssin ja panostin pääsykokeisiin paljon. Valmennuskurssin aikana päätökseni vahvistui – minusta tulee rahoitusalan ammattilainen! Olin kuitenkin väärässä. Pääsykokeissa huhkimisen jälkeen muuan kirje ilmestyi postilaatikkooni: minut oli hyväksytty Lappeenrannan teknilliseen yliopistoon!

Lappeenrannassa uudet opiskelukaverit, välitön ilmapiiri ja vapaus verrattuna lukion pakolliseen puurtamiseen veivät mennessään heti ensimmäisestä viikosta lähtien. Ensimmäisen vuoden aikana liityin opiskelijajärjestön aktiivitoimintaan, minkä jälkeen toteutin itseäni useissa eri kerho- ja kehitystoiminnoissa niin opiskelijana kuin myös yliopiston työntekijänä.

Aloin opiskella pääaineena rahoitusta, sillä näin itseni tulevaisuuden pankkiiriguruna. Veneen kokka kuitenkin vaihtoi suuntaa lennosta. Halusin opiskella aihetta, jossa ei välttämättä ollut tiettyä ratkaisua tai toimintamallia, vaan halusin lähemmäksi ihmisten välistä kommunikaatiota, kehittämistä ja vaikuttamista. Vaihdoin pääaineeni johtamisopintoihin ja pitkäksi sivuaineeks kansainvälisen markkinoinnin.

Railakkaan opiskeluelämäni ohessa perustin toisena opiskeluvuonna oman yrityksen tukemaan opintojani. Tein käytännössä kaikkea digitaalisen markkinoinnin ja bilettämisen väliltä. Kaikkea en tietenkään silloin osannut tehdä itse, mutta onneksi yliopistosta löytyi myös muita yrittäjähenkisiä henkilöitä – erityisesti koodaamisen ja teknisen toteuttamisen puolesta.

Vuonna 2011 keväällä suoritin vaihto-opinnot ulkomailla ja tämän jälkeen muutin Helsinkiin myyntitöiden perässä, vaikka en ollutkaan vielä valmistunut. Tein vuoden päivät töitä, jonka jälkeen päätin viedä kouluni loppuun. Sain graduni valmiiksi ja tutkintonimikkeekseni kauppatieteiden maisteri.

Kuukausi ennen valmistumistani pääsin Nokialle globaaliin sosiaalisen median tiimiin tuotantopäälliköksi. Työ sinällään ei ollut se mihin yliopisto-opinnot minua valmistivat, vaan enemmänkin sitä, mitä olin oppinut tekemään yliopisto-opintojeni aikana.

Nokialta siirryin Microsoftille yrityskaupan johdosta. Minun vastuulleni tuli globaali digitaalisten videoiden julkaisu-, hallinta- ja kehitystehtävät suuressa strategiaprojektissa. Vertauskuvallisesti teimme digitaalisten palveluiden yhteistoimintaneuvottelut – siltä se ainakin tuntui sen kaiken vastarinnan ja muutoshaluttomuuden puolesta. Selvisimme kuitenkin kiitettävin arvosanoin.

12528043_10153587463068751_1542506283_n

Aloitin vuoden 2015 alussa Sofokus Oy:n Helsingin toimiston liiketoimintajohtajana. Aluksi johdettavina minulla oli vain minä itse, mutta jo neljän kuukauden jälkeen pääsin rekrytoimaan ensimmäisen työntekijän. Sofokus on sähköisen liiketoiminnan asiantuntijaorganisaatio, jonka päätuotteina ja -palveluina ovat vaativat verkkokaupat ja -sivut, räätälöidyt ratkaisut ja liiketoiminnallis-tekninen konsultointi.

Työtehtäviini Sofokuksella kuuluu mm. asiakasrajapinnassa uiminen, liiketoiminnan digitalisoinnin konsultointi, myynti- ja yhteistyömahdollisuuksien metsästäminen, talouden- ja kassanhallinta sekä esimiehen velvollisuudet. Minulla ei ole suoranaista esimiestä, vaan liiketoimintaa kiihdyttävä mentori-oppipoika -asetelma toimitusjohtajan kanssa. Toisin sanoen, pääsen vaikuttamaan omaan tekemiseeni 100-prosenttisesti ja saan tähän aina tukea, kun sitä tarvitsen. Tämä on minun unelmaduunini!

Olen hyvin yrittäjähenkinen ja itseohjautuva henkilö. Omasta mielestäni tämä tarkoittaa mahdollisuuksiin tarttumista, epämukavuuksien kautta kehittymistä ja vastuuta omista tekemisistään. Oma uratarinani perustuu osaksi omaan asenteeseeni – en halua olla mutteri koneistossa, vaan päättää omasta kohtalostani ja saada arvostusta työstäni. En olisi tässä pisteessä, mikäli tämä tahtotila olisi kahlittu jo opiskeluaikana tai ajatuksiani ei olisi arvostettu.

Opiskelupaikka on tärkeä askel elämässä, johon kannattaa panostaa. Se on yksi tärkeimmistä välipysäkeistä, joka vie sinut elämässäsi seuraavaan vaiheeseen. Kannattaa pitää myös mielessä, että kaikkea ei voi suunnitella etukäteen. Usko itseesi, sukella epämukavuusalueelle ja tähtää korkealle!

Tomi Pyrhönen, KTM, 29 v.

Liiketoimintajohtaja, Sofokus Oy

LUT:n Abitiimin perustaja

 

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *