LUT Alumnien uratarinat, osa 2: Ville Jahn

Se tapahtui viikon kuudennella iltavuorolla, astioita tiskatessani. Koko päivä oli mennyt päin persettä. Koko viikko oli mennyt todella kehnosti. Itse asiassa tarkemmin kun ajattelen, niin tätä samaa oli jatkunut jo kuukausitolkulla. Hohdokas huoltoasemaurani puolustusvoimien palveluksen jälkeen oli saapumassa päätökseensä; Tämän minä päätin lauantai-iltana kymmenen jälkeen jynssätessäni asiakkaan hodarijäämän ja röökitumpin yhdistelmää kahvilautasesta: haluan elämältäni jotain enemmän.

Otin selvää eri koulutusaloista ja arvoin hetken taidekorkean ja kauppiksen välillä. Kauppis oli siinä tilanteessa varmempi nakki pois sinipunaisesta kiirastulesta, joten valitsin sen. Nykyään mietinkin välillä, miltä elämäni näyttäisi, jos olisin viettänyt opiskeluvuoteni Skinnarilan sijaan Arabianrannassa. Ostin valintakoekirjat. Luin. Kävin valmennuskurssilla. Kävin töissä. Pääsin kouluun sisään, vaikkakin vasta toisella yrittämällä.

Yliopistoon päästessäni minulla oli vankkumaton suunnitelma rynniä läpi niin sanottuna mediaanimiehenä, eli raapia keskiarvoksi joku umpisurkean ja huipun väliltä sekä pitää huolta sosiaalisten piirien rakentelusta siinä ohella. Pääaineekseni valikoitui kansainvälinen markkinointi reputettuani rahoituksen perusteiden tentin useaan otteeseen. Wall Street vaihtui käsienheilutteluksi; sopi minulle.

Jossakin ensimmäisen opiskeluvuoden puolivälissä tuo kunnianhimoinen arvosanatavoite jäi ja uppouduin lähestulkoon kokonaan kaikkeen siihen, mitä yliopistomme tarjosi luentosalien ulkopuolelta. Heti ensimmäisenä vuonna hain ainejärjestööni Enklaavin, jonne pääsinkin päätoimittajaksi. Tuo polku vei minut sittemmin ylioppilaskunnan hoiviin, jossa toimitin samaa virkaa ja uudistin silloisen ylioppilaskunnan lehden täysin. Erinäisten sattumusten kautta minulle avautui kesällä 2011 mahdollisuus tehdä toimeksiantona opiskelijarekrytointiin liittyvä lehti yliopistomme viestinnälle. Tuo toimeksianto tulisi myöhemmin olemaan paras asia, joka minulle on yliopistourani aikana käynyt. Tässä vaiheessa olin jo unohtanut, mitä sana “opiskella” tarkoittaa. Jos kuitenkin jokin oppimani asia pitäisi nostaa erityisesti esille yliopistossa opiskelusta, ei se olisi mikään yksittäinen kurssi tai opintokokonaisuus, vaan se yleinen lähdekriittisyys ja asioista selville ottaminen, jonka moni tekemisissään sivuuttaa.

Vaihto-opiskelujeni jälkeen kesällä 2015 päätin ottaa itseäni hellästi niskasta kiinni ja sain kun sainkin itsestäni valmiin kauppatieteiden kandidaatin. Opiskelu ei edelleenkään omalla kohdallani tuntunut mielekkäältä ja oikealta ratkaisulta, vaan kevyen harkinnan jälkeen päätin jättää lappeen Rannan taakseni ja suunnata kohti ison kaupungin valoja ja työelämän viidakkoa. Rakensin itselleni nettiportfolion ja rykäisin työhakemuskatiskat vesille odottelemaan. Odottelua kesti kolme kuukautta.

Aamuisin otan länsiväylän varrelta minkä tahansa bussin, kaikilla on sama määränpää: Helsinki. Bussissa kuuntelen radiota ja käyn kevyesti läpi tulevaa työpäivää. Tapaamisia, palavereita ja siellä välissä vähän töitäkin. Narinkkatorin tupakatumppeja ammutaan ränneistä alas painepesureilla. Aamun matala aurinko häikäisee, kiireiset ihmiset tönivät ja tuuppivat juostessaan töihin. Silti hymyilyttää. Tuossa on työpaikkani. Keskeisempää paikkaa saa hakea. Sanomatalo sijaitsee Töölönlahden kupeessa, Kiasman ja rautatieaseman välissä. Oma työpaikkani on siellä kuudennessa kerroksessa: Helsingin Sanomilla.

Nostan sähköllä toimivan työpöytäni ylös. Tiesittekö, että istuminen tappaa? Kello on varttia yli kahdeksan ja sähköpostilaatikkoni pursuaa. Briiffejä myynniltä, HR-tiedottelee, pari asiakastapaamista, perjantaipulloarvontaa… Allekirjoitan postin: “Ville Jahn, Kaupallinen Tuottaja”.

Aloitin työni Hesarilla kaupallisena tuottajana huhtikuussa. Sain kouraani uudenkarhean ja uunituoreen työnimikkeen ja tehtäväni on tuottaa yhdessä taisteluparini kanssa natiivimainontaa ja erikoisratkaisuja Helsingin Sanomien tuoteperheessä. Se mitä tämä tarkoittaa käytännössä selviää esimerkiksi lukaisemalla Sanomille kirjoittamasta blogistani. Tarkoitus on siis tehdä mainostajille sisältöä, jota kuluttajat oikeasti haluavat lukea, esimerkiksi mielenkiintoisia artikkeleita, visoja, pelejä ja niin edespäin.

Duuni on hektistä, haastavaa, työlästä ja hemmetin palkitsevaa. Parasta tässä työssä kuitenkin on, vaikka se jo kliseeltä kuulostaakin, että yksikään päivä ei ole samanlainen. Minulla on myös täydet vapaudet kehittää omaa toimenkuvaani ja kaikkea siihen liittyvää. Jos jokin asia kyrsii, sen eteen voi, saa ja pitääkin tehdä jotakin.

Onko kaupallisen tuottajan pesti Hesarilla minulle unelmatyö? Kenties. Isossa talossa työskentely tuo mukaan omat haasteensa. Yliopistoduuneissa nautittu ketteryys ja huolettomuus rahallisesta riippumattomuudesta ovat asioita, jotka täällä loistavat poissaolollaan. Muutoksiin vaaditaan aikaa, byrokratiaa on vanhassa ja isossa talossa paljon ja digitalisaatio tuo omat mutkansa matkaan. Olisiko valmiiseen pöytään tuleminen sitten mukavampaa? Ainakin helpompaa se olisi. Ja varmasti myös nopeammin tylsää.

Tärkeintä tällä hetkellä itselleni on se, että kun maanantaiaamuna kello soi, niin herääminen ei nypi tippaakaan. Ja se jos jokin on hyvä pitää tulevaisuuttaan ajatellen mielessä.

 

Ville Jahn
Kaupallinen tuottaja, Helsingin Sanomat
KTK, LUT
(KTM vielä joskus…)

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *