Mitä jos et päässyt yliopistoon?

Jotkut pääsevät sisään haluamaansa opiskelupaikkaan heti ensimmäisellä yrittämällä. Toiset hakevat useaan otteeseen sisään pääsemättä. Haluan jakaa oman tarinani siitä, miten nousin pettymyksestä pää pystyssä ja jatkoin yrittämistä, kunnes saavutin haluamani.

Olen Miia, 24-vuotias, olen opiskellut kauppatieteitä Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa nyt kaksi vuotta ja tieni sisään oli pitkä ja työläs. Hain yhteensä viisi kertaa korkeakouluun ennen sisäänpääsyä. Ensimmäiset kaksi kertaa hain oikeustieteelliseen, sillä ajattelin juridiikan olevan oma alani. Lukumotivaationi oli hieman hukassa, joten paikkaa ei oikeustieteellisessä auennut niin motivaation kuin puuttuvien edellytystenkin vuoksi (lue: hyvän ulkomuistin).

Kolmantena keväänä hain kauppakorkeaan ja lopetin lukemisen kaksi viikkoa ennen pääsykoetta: paniikki iski ja ymmärsin miten valtavasti aukkoja osaamisessani on. Menin kuitenkin kokeeseen kokeilemaan onneani.

Neljäntenä keväänä hain jälleen kauppakorkeaan ja tällä kertaa motivaationi oli huipussaan ja en antanut paniikille tilaa. Luin tammikuusta kesäkuuhun tuntikaupalla päivässä ja tein jokaisella osa-alueella parhaani. Priorisoin lukemisen kaiken edelle ja seurasin oppimistani jatkuvasti valmennuskurssin harjoituspääsykokeissa. Tein opiskeluiden ohella myös töitä osa-aikaisesti. Vahvistin jatkuvasti heikkouksiani ja pääsykoetta edeltävänä päivänä koin, etten olisi voinut tehdä mitään paremmin.

Pääsykoepäivänä olin virkeä ja hyväntuulinen. Kokeessa vastasin ensin mielestäni helppoihin kysymyksiin, eräs niistä liittyi emergenttiin strategiaan. Tein kokeen rauhassa ja oloni oli itsevarma. Koeajan loppupuolella palasin tarkistamaan vastauksiani, ja pysähdyin sen emergentti strategia -kysymyksen ääreen. Päätin pitkän pohdinnan jälkeen vaihtaa vastaukseni toiseen. Lähdin kokeesta tyytyväisenä pois. Illalla katsoessani oikeita vastauksia, huomasin vaihtaneeni emergentin strategian vastauksen oikeasta väärään.

11150559_948807941807913_1060247429179526668_nkollaasi2uus

Kokeen jälkeinen viikkojen odottelu sujui ihan mukavasti. Olin salaa varma siitä, että pääsin sisään. Olin laskenut pisteeni ja huomasin päässeeni edellisvuoden rajan yli. Haaveilin muutosta Lappeenrantaan ja kuvittelin mielessäni sen tunteen tekstistä ”hyväksytty” hakupalvelun sivulla.

Sinä päivänä kun tulokset tulivat, en halunnut olla yksin. Menin silloiselle työpaikalleni ystäväni luokse katsomaan tulokset yliopistohaun sivuilta. Muistan ikuisesti sen hetken, kun seisoin keskellä yötä 00.01 työpaikkani keittiössä ystäväni kanssa ja näin kännykkäni ruudulla sanan ”hylätty”. Sillä hetkellä koko maailma tuntui romahtavan, ja seuraavat kaksitoista tuntia menikin itkien, raivoten ja pettymyksen kirjossa rypien. Pistetiedotteen tullessa tajusin sisäänpääsyni Lappeenrantaan jääneen puolesta pisteestä kiinni. Vielä tänäkin päivänä mietin välillä sitä, kun päätin vaihtaa vastaukseni oikeasta väärään.

Kerroin lähipiirilleni välittömästi hakevani uudelleen, mutta salaa mietin asiaa pitkään. Mietin, että jaksanko vielä. Jaksanko yrittää vielä uudelleen viidennen kerran. Punnitsin eri vaihtoehtoja mielessäni todeten, että ei ole mitään muuta mitä maailmassa haluaisin tehdä juuri nyt, kuin opiskella kauppatieteitä. Ei kiinnostanut hakea ammattikorkeaan tai muulle alalle. Päätin hakea vielä kerran, ja niin täysillä ettei mitään järkeä. Elämässä ei saa luovuttaa kun kaatuu. Täytyy nousta ylös ja yrittää uudestaan.

Viidentenä keväänä oli aluksi vaikeaa tarttua kirjoihin. Tuona vuonna pääsykoemateriaalit eivät muuttuneet yhdenkään kirjan osalta edellisestä vuodesta. Olin tähän hieman pettynyt, etten saanut mitään uutta opeteltavaa. Tammikuussa turhautti todella paljon lukea taas samoja asioita. Muistin kaiken edellisestä keväästä, olinhan silloin lukenut enemmän kuin riittävästi. Siinä vaiheessa ei vain lukemiset riitä, jos mokaa tuolla tavoin ja vaihtaa vastaukset.

Kyselin valmennuskurssin opettajalta mitä voisin tehdä, kun muistan ulkoa jo aivan liikaa suhteessa siihen, paljon lukuaikaa on vielä jäljellä. Hänen ohjeensa minulle oli laskea matematiikkaa. Laskinkin ensimmäiset kaksi kuukautta ainoastaan matematiikkaa ja sain pikkuhiljaa kasvatettua nälkää tarttua taas muihin kirjoihin.

10365969_10152464385842188_1385516108458299366_n10176056_10152397568262188_6550805370809350136_n

Sain lukuinnon takaisin ja useaan otteeseen kirjoihin turtuessani hoin itselleni ”tässä tämä nyt on, viimeinen kerta kun haen”. Psyykkausta välillä tarvittiin, että jaksoi painaa. Pääsykokeessa en vaihtanut yhtäkään vastaustani ja heti kokeen jälkeen laskin pisteeni. Tällä kertaa lähes kaikki vastaukseni olivat oikein ja pistesaldoni korkeahko, joten tiesin päässeeni jonnekin kolmesta hakukohteestani, jotka olivat Aalto-yliopisto, Lappeenrannan teknillinen yliopisto ja Oulun yliopisto.

Tulosten tultua julki heinäkuun alussa, sain tietää päässeeni Lappeenrantaan. Se riemun, kiitollisuuden ja ylpeyden tunne minkä koin oli kaiken viiden hakukerran arvoista. Vihdoinkin raskas työrupeamani palkittiin ja pääsin unelmieni kouluun. En ole koskaan ollut niin ylpeä itsestäni.

Moni voi pohtia välivuosien kertyessä tuhlaavansa aikaa. Itse olen huomannut tämän olevan käytännössä ihan toisin. Tein töitä välivuosinani ahkerasti saaden ylennyksiä ja työpaikkaa välissä vaihtaen. Tullessani yliopistoon minun työkokemukseni oli ylivoimainen kaikkiin muihin vuosikurssilaisiini verrattuna ja se on ollut kovaa valuuttaa kesätöitä hakiessa. Pääsin Roviolle kesätöihin jo ensimmäisen vuoden opiskeluiden jälkeen.

blogiinrovioouluuus

Sinä, joka jäit nyt ilman opiskelupaikkaa ja tunnet että elämä on nyt ohitse, haluan vakuuttaa että se ei ole niin. Tässä kohtaa mitataan se, kuka on vahva ja kuka ei. Kuka nousee ylös kaaduttuaan ja yrittää vielä kahta kovemmin. Nyt saa ärsyttää ja surettaa, mutta se tunne kannattaa pian kääntää eduksi ja motivaatioksi. Kannattaa kirjata ylös nyt kun muistat, mitä teit keväällä huonosti ja mitä olisit voinut tehdä toisin. Ensi keväänä kun haet uudestaan, muistiinpanoistasi on valtavasti hyötyä.

Välivuonna on hyvä kerätä työkokemusta ja tehdä työ aina kunnialla, niin voi saada lisää vastuuta, mikä voi olla etulyöntiasema kun haetaan niitä opiskelijoille harmaita hiuksia aiheuttavia kesätyöpaikkoja.

Tsemppiä, olen kokenut tuskasi neljä kertaa, joten tiedän mistä puhun. Elämäsi ei lopu tähän, tämä on vain yksi luku siinä. Voitto tuntuu monta kertaa paremmalta, kun on ensin kokenut häviön. Tarvitsetko tsemppiä? Meilaa abitiimi@lut.fi.

Jätä meille kommentti