Mitä jos et päässytkään ensimmäiseen valintakohteeseesi?

Olen Annina ja olen 21-vuotias. Olen kotoisin Espoosta ja kirjoitin ylioppilaaksi Haukilahden lukiosta. Tavoitteenani oli lukion alusta lähtien hakea heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen kauppakorkeaan. Espoolaisena minulle oli luonnollista laittaa Helsingin Aalto-yliopisto ensimmäiseksi vaihtoehdokseni, sillä halusin jäädä opiskelemaan tutuille seuduille vanhojen ystävien, poikaystävän ja perheen luokse. En todellakaan halunnut muuttaa pois, sillä minulla oli kaikki hyvin Espoossa.WhatsApp-Image-20160628

Toisena vaihtoehtona minulla oli Turun kauppakorkeakoulu ja kolmanneksi vaihtoehdokseni valitsin Lappeenrannan teknillisen yliopiston vain siitä syystä, että tätini oli kehunut minulle LUT:in maasta taivaisiin.

Heti pääsykokeiden jälkeen tiesin, että olin päässyt johonkin kolmesta vaihtoehdostani opiskelemaan, sillä koe meni mielestäni todella hyvin. Heinäkuussa olimme perheeni kanssa lomamatkalla ja tulokset julkaistiin hyvin aikaisin aamulla paikallista aikaa. Heräsin siihen, kun vanhempani tulivat herättämään minut ja kertoivat, että olin saanut Lappeenrannasta opiskelupaikan. Olin tietenkin iloinen opiskelupaikasta, mutta en siinä vaiheessa ollut todellakaan sisäistänyt mitä tuleman pitää.

IMG_3871

Syksyn koittaessa pakkasimme muuttokuorman Lappeenrantaan ja todellisuus iski minua lujaa päin kasvoja. En halunnut muuttaa pois. Ensimmäinen yö uudessa asunnossani paikkakunnalla, josta en tuntenut ristin sielua, oli valehtelematta hirveä. Mielessä kävi jopa junalipun ostaminen takaisin kotiin Espooseen. Minulla oli selvät sävelet sen suhteen, että jos en oikeasti pidä Lappeenrannasta, niin haen ensimmäisen vuoden jälkeen uudestaan Helsinkiin Aaltoon. Enpä hakenut.

Collage_Fotor

Vaikka kuinka kliseeltä se kuulostaakin, niin näissä kahdessa vuodessa Lappeenranta on todella kasvanut minuun. En vaihtaisi mitään. Olen saanut käsittämättömän paljon uusia kavereita, eikä se ole mitään verrattuna siihen, kuinka paljon olen ihmisenä kasvanut ja aikuistunut. Ystäväni voivat olla tosin eri mieltä siitä aikuistumisesta…

Minä suosittelen koko sydämeni pohjasta lähtemään pois sieltä kotipaikkakunnalta, sillä mielestäni pelkästään opiskelukokemus on täysin erilainen silloin. Jos jotain haluaisin sanoa ihmiselle, joka on saanut ”kolmosvaihtoehdon” opiskelupaikan, on että lähde – siinä on niin paljon enemmän positiivista kuin negatiivista.

Pääseehän sinne kotiin sitten aina viikonloppuisin ja pitkiksikin ajoiksi, ottaen huomioon, että yliopistossa on usein pitkiä viikonloppuja ja lomat ovat uskomattoman pitkiä. Lukuvuosi alkaa syyskuussa ja loppuu (omista kurssivalinnoista riippuen) mahdollisesti jo huhtikuussa. Siitä voi laskea, että kesälomaa on jopa 4 kuukautta.  Eli kyllä kotiseudullakin ehtii olla niin paljon, kun sielu sietää.

IMG_1965

Opiskelu uudella paikkakunnalla on joiltain osin muuttanut minua ja toisaalta pitänyt elämäni samanlaisena. Elämäni on muuttunut siltä osin, että olen saanut valtavasti uusia ystäviä ja olen miljoona kokemusta rikkaampi, kuin jos en olisi lähtenyt. Elämäni on toisaalta hyvin samanlaista kuin ennen, sillä vanhat kaverini ovat pysyneet kotipaikkakunnan vaihdoksesta huolimatta.

IMG_2204_Fotor

Sinä joka pohdit nyt, otatko paikan vastaan ja hyppäät tuntemattomaan, vai jäätkö kotipuoleen tuttuihin piireihin ja haet ensi keväänä uudestaan: ota paikka vastaan ja lähde!

Jätä meille kommentti