Teknilliseen yliopistoon – valmennuskurssilla vai ilman?

Photographer Teemu Leinonen

Kirjoitukset takana, pääsykokeet edessä, mutta miten niihin oikein kannattaa valmistautua? Kun yhteisvalinnassa on laittanut ruksin teknillisen yliopiston kohdalle, on seuraavana vuorossa pääsykokeet. Muista kuitenkin, että tekniikalle on hyvät mahdollisuudet päästä sisään myös suoraan ylioppilastodistuksella.

Jos taas tiesi käy pääsykokeiden kautta, kannattaa miettiä haluaako valmistautua kokeisiin valmennuskurssilla vai ilman. Kaksi ympäristötekniikan opiskelijaa kertoo seuraavaksi, miten itse luki pääsykokeisiin. Oona Saarinen pääsi sisään itsenäisellä opiskelulla ja Henni Vornanen valmennuskurssin avustamana.

IMG_9344

Itsenäisen opiskelun kautta sisään

Tiesin jo ennen abivuotta, että haen opiskelemaan tekniikkaa. Ala oli vielä vähän epäselvä, mutta tekniikan pääsykokeet odottivat joka tapauksessa. Lukiossa olin valinnut pitkän matematiikan, fysiikan ja kemian kursseja, sillä näitä taitoja tarvittaisiin tekniikan alalla. Näitä aiheita kysytään myös tekniikan pääsykokeissa ja kokeet perustuvatkin näiden aineiden lukion pitkiin oppimääriin.

Itse kirjoitin lukiossa sekä fysiikan että kemian, mutta näiden molempien lukeminen ei ole välttämätöntä. Pääsykokeissa on pakollinen matematiikan koe sekä fysiikan tai kemian koe. Itse keskityin matematiikan lisäksi fysiikkaan.

Miten pääsykokeisiin valmistautuminen itselläni sitten eteni? Hain opiskelemaan samana keväänä, kun kirjoitin ylioppilaaksi. Olin lukenut keväällä matematiikan ja fysiikan ylioppilaskirjoituksiin melko ahkerasti, joten asiat olivat siinä mielessä tuoreessa muistissa. Ylppäreiden jälkeen pidin parin viikon tauon lukemisesta. Tätä suosittelen kaikille! Rankan pänttäämisen jälkeen on hyvä hengähtää ennen seuraavaa urakkaa.

Melkein heti ylppäreiden jälkeen pääsin töihin, joten luin pääsykokeisiin työnteon ohella. Parin viikon jälkeen ylppäreistä avasin fysiikan ja matematiikan kirjat uudelleen ja aloin kertailemaan asioita.

Koska työnteko vei suuren osan ajastani, lukeminen ei ollut omalla kohdallani mitenkään intensiivistä, vaan lueskelin töiden aikataulun ja oman jaksamisen mukaan. Varsinaista aikataulua lukemiseen en itselleni asettanut, mutta sellainen olisi varmasti ollut hyvä.

Lähempänä pääsykokeita lukutahtia piti vähän kiristää, jotta ehdin käydä läpi kaiken tarvittavan. Asiat olivat kuitenkin tuttuja, joten keskityin lähinnä tärkeimpien kaavojen opetteluun, niitä kun ei pääsykokeissa voi luntata MAOL:sta.

Kaiken kaikkiaan koin itsenäisen pääsykokeisiin lukemisen hyvin toimivana. Toki asiaa auttoi varmasti hyvä kirjoituksiin valmistautuminen saman kevään aikana, jolloin asioita ei tarvinnut alkaa opettelemaan alusta.

Asiat ylioppilaskirjoituksissa ja pääsykokeissa ovat kuitenkin samoja, joten jos ylppäreistä on selvinnyt edes keskinkertaisilla arvosanoilla ja motivaatio on kunnossa, ei pääsykokeisiin lukeminen pitäisi olla mahdottomuus.

IMG_9350

Lukumotivaatio valmennuskurssilta ja toisesta kaupungista 

Kuten Oona, hain teknilliseen opiskelemaan samana keväänä kun sain valkolakin päähäni. Teknilliset opinnot mielessä pitäen, keskitin opintoni lukiossa pitkään matematiikkaan, fysiikkaan ja kemiaan. Kirjoitukset tosin eivät menneet ihan suunnitelmien mukaisesti.

Lukumotivaatio oli hukassa ja koin itsenäisen opiskelun jaksottamisen kirjoituksia varten melko hankalaksi. Jo ennen ylioppilaskirjoituksia älysin, että tällä panostuksella on hyvin epätodennäköistä päästä opiskelemaan tulevana syksynä.

Keskustelin vanhempieni kanssa asiasta ja heiltä tuli idea valmennuskurssista. Minulla oli vaihtoehtona tilata valmennuskurssin materiaalit kotiin ja opiskella itsenäisesti tai muuttaa toiseen kaupunkiin valmennuskurssin ajaksi, sillä kotipaikkakunnallani Jyväskylässä ei tekniikan valmennuskurssia järjestetty. Jälkimmäinen vaihtoehto oli kohdallani parempi, koska jo kirjoituksiin valmistautuessa suurien kokonaisuuksien opiskelun jaksottaminen tuotti ongelmia.

Noin viikko siitä kun ylioppilaskirjoitukset oli saatu pakettiin, asuin Tampereella ja jännitin valmennuskurssin alkamista. Valitsin kurssiksi Valmennuskeskuksen takuukurssin, mikä tarkoitti sitä, että jos en saisikaan opiskelupaikkaa ensimmäisellä hakukerralla, saisin osallistua kurssille maksutta uudelleen seuraavana keväänä.

Kyseisellä kurssilla sai valita kerrattavat aineet ja siten luoda omiin tarpeisiinsa sopivan kokonaisuuden. Fysiikan ollessa itsellä vahvempi, päätin keskittyä matematiikan ohella vain sen opiskeluun ja olla tekemättä kemian osuutta pääsykokeissa lainkaan.

Kurssille ilmoittauduttua sain kotiini ennakkoharjoittelutehtävät. Tein tehtäviä ylioppilaskirjoituksiin lukiessa, olihan aihealue tismalleen sama. Valmennuskurssin ensimmäisellä kerralla jaettiin kurssin materiaalit. Molemmille aineille oli omat paksut kirjansa, jotka sisälsivät teoriaosuuden, paljon tehtäviä ja ratkaisuja sekä vanhat valintakokeet.

Lukiossa kolme vuotta samoja kirjoja luettua, oli mielestäni erittäin virkistävää käydä pääsykoealuetta läpi uusien esimerkkilaskujen kautta. Kurssi kesti yhteensä noin kaksi kuukautta ja jokaisella viikolla oli lähiopetusta vähintään kaksi päivää.

Ammattitaitoiset opettajat osasivat auttaa heti, jos ongelmia jonkun osa-alueen kohdalla ilmeni ja apu oli aina lähellä. Valmennuskurssi jaksotti myös valmistautumistani pääsykokeisiin kotitehtävien ja simuloitujen pääsykokeiden avulla.

Vaikka valmennuskurssille osallistuminen vaatikin itseltäni rahallisen investoinnin ja muuton toiseen kaupunkiin, antoi eri kaupungissa asuminen myös puhtia lukemiseen ja täydellisen rauhan opiskella. Kahden kuukauden täysi keskittyminen lukemiseen palkittiin tulevana syksynä opiskelupaikalla.

Jätä meille kommentti