Tietotekniikan opiskelija Juuso

Terve kaikki lukijat, täst se sit lähtee! Suurin osa tänne eksyneistä on varmaankin enemmän kiinnostunut LUT:sta ku meikästä, mutta laitetaan teille nyt alkuun vähän tietoa millaisen tyypin juttuja luette. Elikkäs meikä on siis Juuso. Tällänen 20-vuotias jätkä tietotekniikan tai niinku täällä sanotaan titen puolelta. Lappeenrantaan muutin Lahesta ja ennen sitä asuin ihan maalla. Tällä hetkellä asun noin viiden kilometrin päässä yliopistolta, mutta tavoitteena olisi suht alkuvaiheessa päästä vähän lähemmäs majailemaan.

13Harrastuksista voisin sen verran sanoa, että musiikki ja siihen liittyvät jutut on jo pitkään ollut vähän niinkun mun juttu. Kaikkia perussoittimia on oikeastaan tullut kokeiltua, mutta pidempi aikaisesti käteen jäivät basso ja kitara. Musiikkiin liittyen myös katutanssia on muutama vuosi tullut treenattua. Sitten ihan peruskuntoa tulee ylläpidettyä perinteisellä kuntosalilla, mikä on onneksi helppoa LUT:n ja SaLUT:n ansiosta koululla olevilla saleilla.

Miksi olen tässä?

Lukiossa tuntui aina siltä, että kaikki muut tiesivät jo valmiiksi tarkkaan mihin ja mitä aikovat mennä opiskelemaan. Mulla ei ikinä ollut suunnitelmat niin selvät ja päätös LUT:sta ja titestä tulikin vasta yliopistohaun viimeisinä päivinä. En ole katunut päätöstä hetkeäkään.

Teknillinen yliopisto oli omassa mielessä jo tavoitteena, mutta mihin ja mitä opiskelemaan. Ekana sitten selailin kaiken materiaalin etsien alaa. Ajattelin että koneella istuminen on jo entuudestaan aika tuttu homma, joten miksei hieman parantaisi tätä taitoa ja saisi vielä rahaakin siitä. Toka vaihe eli kaupunki olikin hieman helpompi osa. Pääkaupunkiseutu ei ikinä kiinnostanut niin paljon, joten se oli helppo vetää yli. Olin jo syksyllä kirjoittanut suurimman osan yo-kirjotuksistani ja aloin käymään yliopistoita läpi. Tässä vaiheessa silmään osui viimeinkin LUT ja mikä parasta, pääsin sisälle suoraan todistusvalinnassa ja säästyin pääsykokeelta!!

Hyvinhän siinä sitten kävi ja postiluukusta tipahti hyväksymiskirje ja loistava uutinen ettei tarvi edes pääsykokeisiin raahautua. Sen jälkeen yleinen fiilis nousi ja stressin taso laski huomattavasti. Ei ottanut päähän yhtään lähteä hernekeiton luvattuun maahan, jota armeijaksi kutsutaan. Seuraavana keväänä sai monet naurut, kun osa tupalaisista koitti ahkerasti päntätä pääsykokeeseen X.

Tässä välissä pitää kuitenki heittää suuret kiitokset Abitiimille loistavasta infosta koululla.

Missä on tulevaisuuteni?

Tässä vaiheessa on vielä täysin hazardia miettiä missä olen valmistumisen tai kymmenen vuoden jälkeen. Hyvä tieto on kuitenki, että suomalaiset diplomi-insinöörit pärjäävät niin kotona kuin vieraissa. Oma toive ulkomailla asumisesta ja työskentelystä on kaikin tavoin mahdollista. Tietotekniikan hyvä puoli onkin se, että lähes jokainen firma tarvitsee vähintään yhden nörtin ja tite sopii niin alalle kuin alalle.

Jätä meille kommentti