Toimiva jätehuolto kiertotalouden ytimessä – ”Jokainen voi tehdä osansa”

Kasvava jätteiden määrä ja kerääntyminen kaatopaikoille ja ekosysteemeihin on globaalisti yksi suurimmista ympäristöongelmien aiheuttajista. LUT:ssä maailman jäteongelmiin etsitään ratkaisuja hakemalla ympäristön ja talouden kannalta parhaita mahdollisia ratkaisuja toimintatapoihin ja tekniikkaan.

”Tutkimme systemaattisesti koko jätehuoltoketjua jätteen synnystä sen keräilyyn ja loppusijoittamiseen asti. Arvioimme kestävyyttä mallintamalla jätehuollon koko elinkaaren aikaisia vaikutuksia ja näin pyrimme kehittämään jätehuoltojärjestelmien kestävyyttä”, kertoo jätehuoltojärjestelmien professori Mika Horttanainen.

Uhkana hukkua jätteisiin

Jätteiden määrä on noussut radikaalisti viimeisen vuosisadan aikana. Maailmanlaajuisesti sitä syntyy vuosittain arviolta 7–10 miljardia tonnia. Pelkästään yhdyskuntajätteestä, eli kotitalouksissa syntyvästä sekajätteestä, yli puolet päätyy kaatopaikoille. Kaiken huipuksi monissa kehittyvissä maissa suurta osaa jätteistä ei edes kerätä järjestelmällisesti ja sijoiteta varsinaisille kaatopaikoille, vaan jätteitä dumpataan maastoon ja ne ajautuvat suoraan jokiin, järviin ja meriin.

Roskaantumisen aiheuttamia ympäristövaikutuksia on vaikea mitata samalla tavalla kuin esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutuksia, mutta se tiedetään, että jätevirtojen vaikutukset ovat suuria etenkin maailman merissä. On arvioitu, että vuoteen 2025 mennessä maailman merissä on edemmän muovijätteitä kuin kaloja.

”Tyynessä valtameressä on jo useita jätepyörteitä, joiden pinta-ala on jopa USA:n kokoluokkaa ja joissa jätettä on miljoonia tonneja. Kyse on ihmisten piittaamattomuudesta ja rahasta, joka pistetään mieluummin johonkin muuhun kuin jätteiden asialliseen käsittelyyn.”, toteaa Horttanainen.

”Raha pistetään mieluummin johonkin muuhun kuin jätteiden asialliseen käsittelyyn”

Kun maailmanlaajuisesti keskiluokka on vaurastunut ja saanut ostovoimaa, on teollisia tuotteita ilmaantunut yhä enemmän markkinoille. Tuotannon noustessa uusiutumattomat luonnonvarat ehtyvät samaan aikaan kuin runsaasti erilaisia raaka-aineita sisältäviä jätteitä syntyy nopeammin kuin niitä ehditään käsitellä.

”Kaatopaikkoja on yritetty kehittää siten, että niistä olisi mahdollisimman vähän haittaa ihmisille ja ympäristölle. Nyt on tultu tilanteeseen, että kaatopaikat eivät enää riitä jäteongelman ratkaisuksi, vaan jätteille on mietittävä kokonaan uudenlaista hyötykäyttöä,” kertoo Horttanainen.

Jätemäärä vaikuttaa yhteiskunnassa moneen

LUT:ssä jätevirtoja tutkitaan systeeminäkökulmasta. Tarkastelukohteena ei ole vain yksi yksittäinen jätehuoltoratkaisu vaan koko jätteitä synnyttävän yhteiskunnan jätehuoltoketju keräilystä kuljetusten ja käsittelyvaiheiden kautta hyötykäyttöön tai loppusijoitukseen.

”Tekniikan alalla usein innostutaan uusista teknillisistä prosesseista ja menetelmistä, mutta me yritämme pitää yllä ajatusta siitä, että tutkimme tarkkaan ensiksi mitä uudet menetelmät saavat kestävästi aikaan ympäristön ja talouden kokonaisuuksissa”, sanoo Horttanainen.

Tutkimusta tehdään yhteistyössä myös muun muassa vedenpuhdistukseen, ruokahuoltoon ja materiaalitutkimukseen keskittyneiden ryhmien kanssa.

”Kehitys tulisi saada suunnattua materiaalien hyödyntämiseen”

Horttanaisen mukaan jätehuoltojärjestelmät saataisiin toimiviksi nykyisilläkin eväillä, mutta se vaatii rahaa, aikaa ja lisää ymmärrystä.

”Kaatopaikkojen määrää tulisi minimoida maailmanlaajuisesti. Toiseksi raaka-aineet ja ravinteet on saatava paremmin kiertämään, mihin voidaan vaikuttaa esimerkiksi ottamalla huomioon ympäristöhaitat neitseellisten luonnonvarojen käytön kustannuksia hinnoiteltaessa. Vaihtoehtoisesti kierrätysmateriaalien käyttöä voisi taloudellisesti tukea.”

Suomi on hyötykäyttökärkeä, mutta kierrätyksen keskikastia

Suomessa yhdyskuntajätteitä on syntynyt viime vuosina noin 2,7-2,8 miljoonaa tonnia vuosittain. Yksi suomalainen tuottaa keskimäärin noin 500 kiloa yhdyskuntajätettä vuodessa. Se on hieman enemmän kuin Euroopan unionin keskiarvo, joka on 475 kiloa yhdyskuntajätettä asukasta kohden.

”Kaiken kaikkiaan Suomessa syntyy vuosittain 80-110 miljoonaa tonnia jätteitä, kun esim. rakentamisen, teollisuuden ja kaivannaisalan jätteet otetaan mukaan. Suomen erityisongelma on kaivosjäte, jota on kaikesta jätteestä yli puolet. Kaivosteollisuudessa syntyy paljon muun muassa mineraalista massaa, mitä vielä läjitetään. Mineraalisen jätteen hyödyntämisessä on suuria haasteita, koska sitä voidaan käyttää pääasiassa matalan arvon materiaalien korvaajana, jolloin kuljetuskustannukset hyötykäyttökohteeseen koituvat usein liian korkeiksi,” Horttanainen toteaa.

 ”Suomen erityisongelma on kaivosjäte, jota on kaikesta jätteestä yli puolet.”

Suomessa jätehuollon kehitystä edistetään lainsäädännöllä. Taustalla on EU:n jätehierarkia, joka ohjeistaa ehkäisemään jätteen syntymistä ja kierrättämään syntynyttä jätettä mahdollisimman paljon. Vuodesta 2016 lähtien on ollut voimassa orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto, jonka mukaan kaatopaikkajätteen seassa on saa olla orgaanista ainesta muovi mukaan lukien enintään 10 prosenttia. Tämä on pakottanut jätteen tuottajat ja käsittelijät muutoksiin toiminnassaan.

Nyt kehitys pitäisi saada suunnattua materiaalien hyödyntämiseen. Jätteiden seassa on suurella vaivalla ja energiamäärällä eroteltuja fossiilisia materiaaleja, harvinaisia maametalleja ja ravinteita, joiden hukkaan meneminen aiheuttaa ilmastokuormitusta ja kuormittaa maailman meriä. Näitä tulisi kyetä hyödyntämään.

”Neitseellinen raaka-aine on edelleen kierrätysmateriaaleja halvempaa, sillä luonnonresurssien käyttämisen ympäristöhaitoista ei suoraan joudu maksamaan. Se on yksi syy, mikä hidastaa jätehuollon kehittämistä.”

Hautaammeko tulevaisuutemme jätteiden mukana? Emme.

Horttanainen luettelee LUT:ssä tapahtuvista erilaisista aineen talteenottoon liittyvistä pilottihankkeista;

”Olemme mukana isossa EU-hankkeessa CIRCWASTE, jonka tarkoituksena on kehittää ja pilotoida jäteperäisistä materiaaleista valmistettuja ympäristön kannalta kestäviä kuitukomposiittituotteita. Myös vedenpuhdistuksen kanssa tehdään yhteistyötä tutkimuksessa, jonka tarkoituksena on kehittää typpiravinteen talteenottoa erilaisista jätelietteistä.”

Sitä tutkitaan systeeminäkökulmasta, seuraten vaikutuksia eri tahoilla.

”Lisäksi olemme mukana neljän muun LUT:n tutkimusryhmän kanssa uudessa EU-hankkeessa, jossa kehitetään teollisuuden mineraalipohjaisista sivutuotteista betonia täydentäviä geopolymeerimateriaaleja ja niistä infrarakenteita. Siinäkin tutkimme ja autamme optimoimaan kierrätystuotteiden ympäristökestävyyttä taloudellisuus huomioon ottaen”, Horttanainen jatkaa.

”Meillä on LUT:ssä talon sisällä erilaisia aineen talteenottoon liittyviä pilottihankkeita.”

Jätehuollon kehittämisessä tieto on perimmäinen voima: mitä enemmän saadaan tietoa siitä, miten jätemateriaalit vaikuttavat elinympäristöön ja ihmiseen, sitä herkemmin ihmiset omaksuvat kierrättämisen kulttuurin. Myös taloudella on merkittävä rooli.

”Usein jätehuolto kehittyykin pakotteiden kautta: kun lakiin määrätään tiettyjä raja-arvoja päästöille tai esimerkiksi kierrätysasteelle, yritysten ja ihmisten on pakko toimia.”

Jokainen voi tehdä osansa

Toimivan jätehuollon avulla käytöstä poistetut tuotteet ja materiaalit voidaan kerätä, käsitellä ja saattaa uudelleenkäyttöön, materiaalikierrätykseen tai energiana hyödynnettäviksi, jolloin vain viimeiset käsittelyjen jäännökset joutuvat loppusijoitukseen. Uusiutumattomien luonnonvarojen ehtyessä yhä useammin toisen jäte on toisen raaka-aine. Kierrätys on tavoitelluin tapa jätteen käsittelyvaihtoehdoksi koko Euroopassa.

10 vuoden sisällä on Suomessa tapahtunut paljon. On erimerkiksi saatu ohjattua isot määrät jätettä energiahyötykäyttöön eli poltettavaksi. Vuosikymmen sitten yli 60 prosenttia jätteistä vietiin kaatopaikoille, vuonna 2016 tuo luku oli enää 3 prosenttia.

”Kaatopaikalle menevän yhdyskuntajätteen määrässä mitattuna Suomi on jätteiden käsittelyssä Euroopan ja maailman kärkeä, mutta kierrätyksessä olemme keskikastia,” Horttanainen toteaa.

Suomi otti vuonna 2016 melkoisen harppauksen kohti kärkimaita erilliskerättyjen yhdyskuntajätteiden kierrätyksessä joka nosti yhdyskuntajätteiden kierrätysasteen 42 %:iin. Erilliskerätyillä jätteillä tarkoitetaan esimerkiksi biojätettä, muovia, paperia, kartonkia, metallia ja lasia. Näin yksittäisellä ihmisellä on iso rooli kierrätyksen edistämisessä.

”Jokainen meistä voi lajitella kotona syntyvät jätteet ja näin edistää eri jätejakeiden kierrätystä ja uudelleenkäyttöä,” kehottaa Horttanainen.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *