Vaihtoblogi: Uusi-Seelanti kauppatieteilijän silmin!

New Zealand calling!

Kia ora! Eli suomalaisittain hei! Olen Riikka Raukola, kolmannen vuoden kauppatieteiden opiskelija Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta. Tällä hetkellä vietän vaihto-opiskelujani pallon toisella puolella Uudessa-Seelannissa opiskellen Auckland University of Technology (AUT) nimisessä yliopistossa.

Kuva4_Riikka

Vaihto-opiskelu ulkomailla on aina ollut minulle itsestään selvyys, tiesin jo yliopistoon tullessani, että haluan lähteä ulkomaille. Vaihtopaikkoja tutkittuani totesin, että haluan joko Australiaan tai Uuteen-Seelantiin. Deadlinen lähestyessä pallottelin paikkojen välillä, joista molemmista liikkui huhuja siitä, että paikat ovat haluttuja ja niihin on hankala päästä. Päädyin valitsemaan Uuden-Seelannin siksi, että sinne tuntui olevan hieman helpompi päästä ja sen luonto kiehtoi enemmän. Yksi vanhempi opiskelija sanoikin minulle suoraan etten tule pääsemään, mutta ajattelin, että ihan sama; jos en pääse Uuteen-Seelantiin, olen valmis lähtemään vaihtoon ihan minne tahansa muualle. Onni kuitenkin tuntui olevan puolellani ja täällähän sitä nyt sitten ollaan! Tarinan ensimmäinen opetus: usko itseesi ja tee niin kuin hyvältä tuntuu, yrittämisellä ei häviä mitään.

Kuva1_Riikka

Kun paikka AUT:sta varmistui, alkoi asialistan läpikäyminen: vakuutukset, lentoliput, viisumit ynnä muut. Ja koska tänne asti on kerran tultu, otimme aluksi vaatimattoman kahden viikon loman Australiassa, jonka jälkeen lensimme Aucklandiin. Virallinen opetus AUT:ssa meillä alkoi tällä viikolla maaliskuun alussa, ja sitä ennen pääsimme nauttimaan erilaisista virallisista ja epävirallisista orientaatioista. Olen tavannut jo useita muita vaihtareita, jotka kaikki ovat innoissaan opiskelusta ja muista seikkailuista, joita täällä pääsee kokemaan. Ja jostain syystä tänne on eksynyt myös suuri joukko norjalaisia vaihtareita, joita kohtaan tunnen suurta pohjoismaista yhteenkuuluvuuden tunnetta. Olemme viettäneet paljon aikaa yhdessä naureskellen, että vaihto-opiskeluni jälkeen puhun paremman englannin lisäksi sujuvaa norjaa.

Kuva5_Riikka

Saavuin kylmästä Suomesta Uuteen-Seelantiin keskelle kesää, ja kaltaiselleni maitovalaalle se vaati hieman totuttelua: totaalisen palamisen ja kymmenien litrojen hikoilun jälkeen tästä säästä osaa nauttia täysillä! Urheilu ulkona on kyllä edelleen turhan hikistä puuhaa, mutta onneksi sen voi korvata vaikka pelaamalla beach volleytä muiden vaihtareiden kanssa tai kävelemällä luonnonpuistoissa. Itsekin pitkän loman pitäneenä olen jo intoa täynnä opiskelujen suhteen ja on mielenkiintoista nähdä, miten paikallinen yliopisto eroaa omasta yliopistosta. Ymmärtääkseni koulun eteen saa täälläkin tehdä töitä, mutta arvosanoilla ei täällä ole samanlaisia tavoitteita kuin Suomessa. LUT on myös hyvin suvaitsevainen kurssien suhteen ja hetken harkitsin, että opiskelisin täällä valokuvauksen perusteita tai sosiaalisen median johtamista, mutta päädyin valitsemaan omaa tutkintoa paremmin täydentävät kolme markkinoinnin kurssia sekä paikalliseen kulttuuriin keskittyvän Maori-kurssin. Tarinan toinen opetus: ota opiskelu tosissaan, mutta älä anna sen estää uusiin asioihin ja ihmisiin tutustumista.

Kuva2_Riikka

Tavoitteenani on lukukauden aikana vielä hypätä benji-hyppy yhdestä maailman korkeimmista paikoista, kiertää Taru sormusten herrasta -elokuvan kuvauspaikkoja, tutustua luonnonpuistoihin, nauttia rantaelämästä sekä hyvästä seurasta ja tietysti kokeilla surffaamista. Pääsen myös osallistumaan intensiiviviikonloppuun, jossa tutustutaan Maori-kulttuuriin ja opetellaan erilaisia kansantansseja, -lauluja sekä -leikkejä. Ja tietysti hoitaa opiskelut siinä sivussa. Eli tarinan kolmas ja viimeinen opetus: lähde vaihtoon ja nauti.

Tsekkaa muita LUT:n opiskelijoiden vaihtoblogeja täältä!

Kuva6_Riikka

Jätä meille kommentti