Digitalisaation ansiosta työn tarjoaja ja tekijä ovat parhaimmillaan vain muutaman klikkauksen päässä toisistaan. Uusia työn online-markkinapaikkoja on syntynyt vauhdilla, ja pian lähes kaikelle työlle löytyy oma sovelluksensa. Kun toimeksiantajalla on käytössään suuri työntekijäverkosto, löytyy jokaiseen tehtävään nopeasti pätevä henkilö tai tiimi. Tietotyötä voidaan tehdä etänä digialustojen avulla, ja toimeksiantaja maksaa vain tehdystä työstä.
Mutta mitä jää käteen työntekijälle? Mediassa kasvavaa freelance-taloutta on kritisoitu jopa työntekijöiden riistoksi. Pahimmillaan kuukausittaiset tulot on haalittava kasaan yksittäisistä silpputöistä. Siitä huolimatta tekijöitä löytyy. Mikä näitä digikontekstissa toimivia virtuaalityöntekijöitä siis motivoi?
Tutkin tätä aihetta päättötyössäni. Halusin selvittää, miksi virtuaalityöntekijät suorittavat autonomisia eli itsenäisiä tehtäviä tai ratkovat ongelmia väliaikaisissa, projektien myötä vaihtuvissa virtuaalitiimeissä. Haastattelin tutkimustani varten asiantuntijoita kolmen yrityksen verkostoista. Mukana oli kielenkääntäjiä, avoimen lähdekoodin asiantuntijoita ja cleantech-osaajia. Heidän työtehtävänsä vaihtelivat siis keskinäisriippuvaisista autonomisiin, mutta yhteistä oli työskentely digitaalisten alustojen kautta.
Haastattelemani virtuaalityöntekijät näkivät tämän tyyppisessä työssä useita etuja, joita perinteisessä työssä ei välttämättä ole – ainakaan samassa mittakaavassa. Yksi tärkeimmistä motivaatiotekijöistä oli autonomia eli vapaus tehdä työssä omia valintoja. Työskentely oli mahdollista ajasta ja paikasta riippumatta. Tärkeä motivaatiotekijä oli myös mahdollisuus työskennellä niiden asioiden parissa, jotka koettiin merkityksellisiksi. Digialustojen kautta tehtyjä töitä pidettiin mielenkiintoisina, haastavina ja luovina. Plussaa oli myös vapaus hallita omaa aikaa. Työtä oli mahdollista tehdä joustavasti esimerkiksi silloin, kun itsensä tunsi tehokkaaksi tai jos jonain hetkenä ei ollut muuta tekemistä.
Virtuaalityössä innostaa myös itsensä kehittäminen. Alati vaihtuvat projektit takaavat, että oppiminen on jatkuvaa. Uudet projektit energisoivat työntekijää, eikä työhön ehdi kyllästyä. Keskinäisriippuvaista työtä tekevät oppivat myös muilta virtuaalitiimin jäseniltä. Lisäksi heitä motivoi uusien kontaktien luominen, sillä laaja verkosto tarjoaa paremmat mahdollisuudet löytää uusia projekteja.
Raha on tärkeä motivaatiotekijä, mutta siihen liittyy myös merkittävä haaste. Työn luonteesta johtuen ei yllättänyt, että virtuaalityöntekijät olivat huolissaan töiden jatkuvuudesta ja tulojen epäsäännöllisyydestä. Työtehtävistä on vaikea kieltäytyä, sillä koskaan ei voi olla varma, että niitä tulee lisää, Tasapainoilu työ- ja vapaa-ajan sekä useiden eri työtehtävien välillä on vaikeaa. Myös oman osaamisen myyminen lohkaisee ison palan työajasta. Virtuaalikontekstissa sosiaalista kanssakäymistä ei juuri ole, ja luottamuksen rakentaminen on haastavampaa kuin kasvotusten.
Virtuaalityössä toimeksiantajat vaihtuvat tiheästi. Siksi työnantajan on syytä tietää, mikä vahvistaa yksilöiden sitoutumista, jotta he antavat työssään täyden panoksen. Haastatellut korostivat etenkin luottamuksen rakentamisen tärkeyttä. Jos luottamusta ei ole eri tahojen välillä, on esimerkiksi tiedon jakaminen tahmeampaa. Tärkeänä pidettiin myös työstä saatua palautetta, joka on avainasemassa yksilön ammattitaidon kehittämisessä.
Virtuaalityön haasteista huolimatta haastatellut kokivat, että kynnys mennä perinteiseen kokopäivätyöhön on korkea. Kiteyttäen voisi sanoa, että virtuaalityön epäkohtia ollaan valmiita sietämään, kunhan työssä saa olla oman itsensä herra.
Suuret konsulttiyritykset ovat ennustaneet, että freelance-talous jatkaa kasvuaan. Ilmiötä eivät vahvista ainoastaan kehittynyt teknologia ja työnantajien tavoitteet, vaan myös työntekijöiden muuttuvat mieltymykset. Tämä antaa ajattelemisen aihetta niin virtuaali- kuin perinteisille organisaatioille. Miten luoda johtamismalleja ja toimintatapoja, jotka mukailevat työntekijöiden uusia mieltymyksiä ja vahvistavat heidän työmotivaatiotaan?
Sonja Kähkönen
Opinnäytetyö on kokonaisuudessaan luettavissa osoitteessa http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201603228872
Comments are closed.